Ihmiset 

Hienoa, outoa ja yllättävää perhistelyä - lue tästä keltanokan ja konkarin kokemuksia ja tuntemuksia alueen paikallislehdessä työskentelystä

Perhonjokilaakson tämän vuoden kesätoimittaja aloitti 15. toukokuuta. Kuka olet?

– Olen Veera Vikman, kohta 20 vuotta ikää ja Perhosta kotoisin. Nykyään asun ja opiskelen Tampereella, mutta Perhonjokilaakson kesätoimittajan pestin myötä muutin kesäksi kotiin.

Miltä media-ala vaikuttaa parin päivän työkokemuksen perusteella?

– Ala vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja nämä pari päivää ovat saaneet minut pohtimaan alalla työskentelyä myös tulevaisuudessa. Ennen en edes ajatellut, että media-ala olisi minun juttuni, mutta erityisesti työn vapaus ja luovuus houkuttelevat.

Miltä tuntui tehdä ensimmäinen juttu ja jännittikö?

– Jännitti! Työstin juttua ehkä normaalia pidempään, koska minussa on hieman perfektionistin vikaa, ja jännitin onko juttu tarpeeksi hyvä. Tuntuu hienolta, ja ehkä myös vähän oudolta, nähdä omia kirjoituksia netissä ja printtilehdessä.

Onko paikallisuudesta eli sinun tapauksessasi perholaisuudesta apua tässä lehdessä työskentelyssä?

– Uskon että on, sillä olen toimituksessa ainoa henkilö Perhosta. Tunnen paikan, sen tapahtumat, keskusteluaiheet ja paljon paikallisia ihmisiä. Odotan innolla että pääsen kirjoittamaan Perhoon liittyviä juttuja.

Perhiskin panostaa digiin, mutta voisiko printtilehdelläkin olla tulevaisuutta nuorempienkin polvien tuotteena?

– Varmasti voi, vaikka digilehdet ovatkin nykyään suositumpia. Harva nuori printtejä itse ostaa tai tilaa, mutta ainakin itse luen aina printin jos sellainen on saatavilla.

Vuonna 1991 ensimmäinen laskutetun lehtijuttunsa kirjoittanut Kristian Sundqvist aloitti Perhonjokilaaksossa seitsemän kuukauden mittaisessa työkierrossa tammikuun lopulla. Mitä pietarsaarelais-evijärviläinen Keskipohjanmaan uutistoimittaja ajattelee tässä vaiheessa Perhonjokilaakson vierailuaan, joka aika tarkalleen puolivälin krouvissa.

Mikä on yllättänyt sinut seudun paikallislehdessä työskennellessä?

– Seutu itse. Mihinkään mielistelyyn syyllistymättä täytyy sanoa, että täällä on hämmästyttävän luomisvoimaisia ja energisiä ihmisiä. Sisäisiä kähinöitä ja kissanhännänvetojakin on, mutta kun paljon tehdään ja tahdotaan, niin niitäkin tulee.

Mieleenpainuvin juttusi tähän mennessä Perhiksessä?

– Paikallisten asioiden kiinnostavuudesta huolimatta ehkä se tässä lehdessä julkaistava Neal Fronemanin haastattelu. Maailma on suuri, mutta Perhonjokilaakson kunnatkin ovat aktiivinen osa sitä, mistä tuollaisen miehen vierailu on hyvä todiste.

Minkä jutun vielä haluaisit tehdä?

– Kaustisen festareita innolla odottelen, kun ekaa kertaa työmeiningeissä saa olla mukana. Siltä löytynee kiehtovaa aihetta.

Mitä teet, kun et ole töissä?

– Luen, lenkkeilen ja möyrin puutarhassa. Ja yritän ehtiä seurata maailman asioita, ilmaiseksi netin kautta näkyvät kansainväliset uutiskanavat ovat siihen yksi hyvä väline.