Paikallisuutiset

"Ikkunaruutu on hyvä" – Tylsyydestä kirjan kirjoittanut Juha T. Hakala puhui matkapuhelinverkon laitesuojia tekevälle yritykselle ruutuajasta

"Mihin tämä kehitys on johtanut", pohti yrittäjä Ari Rauma ja kutsui kokkolalaisen kasvatustieteiden professorin Juha T. Hakalan puhumaan työntekijöilleen tylsyydestä.

Vuosi sitten Esarin yrittäjäAri Rauma törmäsi lehdessä juttuun kirjasta "Tylsyyden ylistys". Kirjan oli kirjoittanut kokkolalainen kasvatustieteiden professoriJuha T. Hakala.

– Luin kirjan ja siitä tuli todella voimakas tunne, että ei me ihan hyvällä tiellä olla tekniikan kanssa, sanoo Rauma.

Ajatus on ajankohtainen ja myös Rauman yrityksen Esarin toimialaan vahvasti liittyvä. Yritys valmistaa laitesuojia, jotka pitävät esimerkiksi matkapuhelinverkon tukiasemien tekniikan maastossa turvassa ilkivallalta. Rauman mukaan Suomessa on noin 8000 tukiasemaa, joista noin 2000 vieressä seisoo Esarin valmistama laitesuoja.

– Olen suhtautunut kriittisesti siihen, että kuinka paljon puhelin meiltä vie aikaa ja miten se vaikuttaa nuoriin. Ihmiset eivät kestä tylsyyttä, vaan puhelin otetaan käteen kassajonossakin, Rauma toteaa.

Vanhemman tehtävänä on ilahtua, jos lapsi kertoo että hänellä on tylsää. Juha T. Hakala

Työpaikalla Rauma oli puhunut kirjasta moneen otteeseen. Siitä innostuneena hän kutsui joululoman alla Juha T. Hakalan Kaustiselle puhumaan työntekijöilleen joululoman alla ja joululahjaksi työntekijöille lähti matkaan kullekin oma "Tylsyyden ylistys".

Hakal pohjusti ideaansa luovuuden ja tylsyyden liitosta omilla kokemuksillaan. Vuonna 1995 hän pohti, että miten hyvät ajatukset tieteen kentällä syntyivät. Syntyi ajatus kysyä tästä maailman huipulta: Nobel-palkintojen saajilta.

– Kirjoitin nobelisteille kirjeen, jossa kerroin kuka olen ja mitä haluan tietää. Kirjeitä postitettiin 120–140, suurin osa Amerikkaan, kertoo Hakala.

Kirjeiden mukana Hakala lähetti myös sanelukoneeseen sopivan kasetin. Mikäli huippututkijalla ei olisi aikaa kirjoittaa, voisi vastauksen nauhoittaa.

– Ajattelin, että nämä on kiireistä sakkia.

Postista alkoi vähitellen tiputella vastauksia. Yli 40 nobelistia kirjoitti tai äänitti Hakalalle oman tarinansa siitä, kuinka he olivat päätyneet tekemään maailman huipulle arvostetun tutkimuksensa.

Hakala on käyttänyt nobelistien kirjeitä pohjana tylsyydestä kirjoittamassa kirjassaan. Erityisen vaikutuksen häneen teki saksalaisen kemian-nobelistin Mannfred Eigelin paksu kirje, jossa tämä kertoi elämästään. Kirjeen mukana saapuneella cd-levyllä Eigel soitti pianokonserttoja.

– Musiikki oli jatkuvasti hänen elämässään mukana. Aina kun hän halusi rentoutua ja saada etäisyyttä asioihin, hän soitti pianoa.

Kertomuksista tuli ilmi, että jatkuva prässi ja paine työssä eivät edistäneet nobelistien ajatusten kehittelyä. Tutkijat tekivät jatkuvasti tietoisesti töitä sen eteen, että pääsisivät vapaa-ajallaan irti tutkimuksistaan. Ajatusten tuli liihottaa vapaasti ja harrastuksissa korostuivat retkeily, vuorikiipeily, aamu-uinnit ja musiikki.

– Viikkojen tai kuukausien punnerruksissa itsepäisissä ongelmissa on oivallusten takana tylsyys ja ikävystyminen, uskoo Hakala.

Hakala pitää tylsistymistä äärettömän ikävänä tunteena, josta ihminen pyristelee pois. Mitä tapahtuu, kun nyt mobiililaitteiden aikakaudella kännykkä kaivetaan esiin lyhyenkin odotteluhetken aikana eliminoimaan ikävystymisen tunnetta?

– Meihin ei ole istutettu turhia tunteita. Jos modernilla teknologialla voidaan poistaa jokin tunne elämästä, niin se ei ole hyvä juttu, Hakala sanoo.

– Viestini kasvattajille on: vanhemman tehtävänä on ilahtua, jos lapsi kertoo että hänellä on tylsää.

Luovuuden ituna on antaa lasten itse keksiä omat juttunsa.

Hakalan mukaan aivotutkijat eivät suosittele alle 3-vuotiaille lapsille yhtään ruutuaikaa. 3–6 -vuotiaiden ruutuaika olisi puoli tuntia päivässä ja alakoululaisilla tunti. Ruutuaika pitää sisällään älylaitteilla käytetyn ajan, mutta myös perinteisen televisioajan.

Oman viimeisimmän tylsyydestä kummunneen ajatuksen Juha T. Hakala sai marraskuun harmaudessa työmatkaa kävellessä. Hän pyrkii vähintään kerran viikossa kävelemään töihin ja samalla kuuntelemaan podcastia - sillä onhan kävely yksistään niin kovin tylsää. Sillä kertaa kuitenkin kuulokkeet olivat unohtuneet kotiin.

– Keksin, että mehän käytämme kännykkää kuin mielialalääkkeenä. Jos olemme masentuneita, niin se nostaa mielialaa. Ja toisaalta se tasaa huippuja.

Ihmiskokeena Hakala kokeili olla ilman minkäänlaisia ruutuja vuorokauden.

– Tapahtui kummallisia asioita. Tein pajassa käsitöitä, saunoin pitkään, luin 200 sivua kirjaa ja lopulta tuijotin tapetin kuvioita.

– Nämä on ne hetket, jotka tapetaan kännykällä.