Kolumnit
Kristian Sundqvistin kolumni: Naapurikuntien kainaloon tuulivoimaa kaavaileva Kruunupyy toimisi laillisesti mutta arveluttavasti
Pitipä hieman hieraista silmiään katsoessaan, mihin Kruunupyyn kunta aikoo kaavoittaa tuulivoimarakentamista.
Kruunupyyllä on maapinta-alaa 713 neliökilometriä. Kvarnbackenin mahdollinen voimala-alue kattaa siitä noin sadasosan. Tästä huolimatta onnistuu alue asemoitumaan siten, että esimerkiksi viiden kilometrin etäisyydelle sen rajoista karttaan rajattu maa-alue sijaitsee valtaosin muiden kuntien (pääosin Evijärvi ja Veteli) alueilla. Kahden kilometrin tiukalla rajauksellakin sijaitsee vaikutusalueesta Kruunupyyn ulkopuolella noin puolet.
Tämä mahdollistuu niin sanotusti karttamaantieteellä. Kuntarajat kun ovat aikoinaan piirtyneet asutuksen ja maanomistusten pohjalta vekkulisti. Vuoden 1969 kuntaliitoksesta lähtien Kruunupyyhyn kuuluneiden Teerijärven Vähäkylien takamailla tekee raja outoja temppuja. Niihin kuuluu Evijärven ja Vetelin väliin työntyvä kiilamainen alue, jonne tuulivoimaloita nyt suunnitellaan.
Kaavan takana oleva kruunupyyläisen Kvarnbacken Vind Ab kertoo verkkosivuillaan, että ”Kvarnbackenin tuulivoimapuiston idea tuli alueen maanomistajilta”. Tätä ei ole syytä epäillä ja omistajien oikeutta omaan maahansa tulee tietysti kunnioittaa. Tuulivoimakäyttöön vuokrattu maa tuottaa paremmin kuin metsätalous.
Samalla hanketta mahdollisesti vastustavien kruunupyyläisten maanomistajien ja muiden kuntalaisten määrä on oletusarvoisesti pienempi kuin tilanteessa, jossa voimaloiden vaikutusalue sijaitsisi pääosin Kruunupyyssä. Toisaalta osittain tiukasti kuntarajoja nuolevan alueen kiinteistöverotuotot jäävät sataprosenttisesti Kruunupyylle.
Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja Kruunupyy saa halutessaan kaavoittaa tuulivoimaa Vetelin ja Evijärven kainaloon. Isossa kuvassa ei liene rakentavaa, jos tällainen kuntarajojen mutkittelun kulloinkin mahdollistaessa yleistyy.
Isoon kuvaan kuuluu, että Suomi todellakin tarvitsee tuulivoimaa. Julkinen mielipide ei kehity alan kannalta positiiviseen suuntaan, jos voimalat näyttäytyivät kunnan perimmäiseen karttaulokkeeseen tungettavina mörköinä. Eivät Vetelin tai Evijärven puolelta Kvarnbackenin 300-metristen myllyjen välkettä tiluksiltaan ihailevat välttämättä jaksa ihastua pelkästä vihreästä siirtymästä. Samalla kun takaraivossa tykyttää tieto, että oma kunta ei tienaa niillä senttiäkään.
Tulkoon lopuksi sanottua, että itse asun kymmenen kilometrin päässä Kvarnbackenin alueesta ja kotimme läheltä ottanevat nuo myllyt toteutuessaan silmään korkeintaan järvenselältä.
Kruunupyyn kunnantalolta puolestaan on Kvarnbackenille 44 kilometriä eli käytännössä niin pitkä matka kuin sieltä pääsee yhä kunnan rajojen sisällä pysyen. Voisikohan tällaista konsulttikielellä kutsua vaikka sijaintioptimoinniksi?
Ehkä, toisaalta (kuten tarkkaavainen lukija yhteydenotossaan huomautti ja joka mikä tieto perustellusti juttuun lisätään) on Kruunupyyssä kunnan verkkosivujen mukaan paraikaa suunnitteilla kaksi muutakin tuulivoimahanketta.
Oikaisu 24. huhtikuuta: Kvarnbacken Vind Ab on kruunupyyläinen yhtiö, ei uusikaarlepyyläinen. Lisäksi lisätty tieto, että Kruunupyyssä on paraikaa suunnitteilla kaksi muuta tuulivoimahanketta.
Mistä kahvipöydissä juuri nyt puhutaan?
Kolumnit
