Mielipiteet

Lukijalta: Lasse Heikkilän Suomalainen messu sykähdytti Halsuan Majakalla

Kun keskipohjalainen väki laulaa syrämen kyllyyrestä Etelä-Pohojanmaan murtehella pohojalaasta uskoontunnustusta yhtenä suurena joukkoona, niin siinä kyynel tuppaa tulemahan silimäkulumahan.

Sunnuntaina 7.5. väki kokoontui Halsuan Majakalle kuulemaan ja katsomaan Lasse Heikkilän säveltämää Suomalaista messua. Paikalle saapui n. 140 kuulijaa, joista moni oli varmasti kuullut tämän messun jo aikaisemminkin, kuten minäkin. Silti se saa yhtä lailla sydämen kielet väräjämään. Kansanmusiikin sävelet ja pelimannipoljento taitavan yhtyeen ja keskipohjalaisista laulajista kootun kuoron kanssa veivät kuulijat tunnelmaan, joka ei unohdu mielestä hetkessä. Yhtyeessä soittivat: Jalo Pulkkinen (viulu), Sonja Lampinen (harmonikka ja laulu), Eveliina Heikkilä (basso) sekä itse säveltäjä Lasse Heikkilä (kitara ja laulu). Jalon viulu ja Sonjan harmonikka soivat kauniisti kuin olisivat olleet yhtä ja silti upeat erikseen. Jalon lisäksi omaa aluettamme edusti laulajien kuorossa halsualainen Mari Saukko, jonka ihana sopraano soi myös parissa soolo säkeessä.

Kuten tilaisuuden avannut pastori Gideon Waljus sanoi, tämä jo vuonna 1998 ensi kertaa esitetty messu on yhä ajankohtainen, kun Euroopassa niin lähellä meitä on sota. Messu vei meidät Suomen ja Suomen lipun syntyajoilta kansalais-, talvi- ja jatkosodan kautta tähän päivään asti. Eri heimojen mielenmaisemat soivat Hämeestä Pohjanmaan lakeuksien kautta Lappiin saakka. Karjalaisten ja lappilaisten kokemukset evakkoina piirtyivät sanoissa ja sävelissä eteemme. Suomen neljä vuodenaikaa soljuivat lauluissa. Jouhevien juontojensa keskellä Lasse ja Sonja pohtivat, ”mistä mahtaa johtua, että Suomi kuuluu maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon ja onko sattumaa, että maailman kymmenestä valtiosta seitsemän onnellisimmaksi luokitellun valtion lipuissa on risti? Miten melkein jokaisessa Suomen kunnassa tai kaupungissa korkeimmalla paikalla näkyy risti? Voiko näillä asioilla olla jotain yhteyttä onnellisuuteen?”

Saimme myös osallistua lauluihin ja aika moni salissa osasikin sanat ulkoa ja kun ne vielä heijastettiin kankaalle yhdessä messun aiheisin liittyvien suomalaisten historia- ja maisemakuvien kanssa, niin yhteislaulu kajahti kauniisti Majakan salissa. Monen kappaleen kohdalla, kuten Viimeiset veneet, silmät kostuivat ja toisissa kappaleissa ilon syke sai kädet taputtamaan ja jalat polkemaan sävelten rytmiin. Konsertin viimeinen kappale, Laulu Suomelle, kehotti nostamaan katseen meidän Taivaalliseen Isäämme, joka pitää myös meistä suomalaisista huolen tänäkin päivänä, kun huonot uutiset maailmalta ja koti-Suomestakin voivat saada mielemme levottomaksi.

”Miksi Suomi olet levoton, Vielä turva Jumalassa on, Vaikka sammuis tähdet älä pelkää Jumala ei hylkää, siihen luota vaan. Vesi virtaa alla routamaan, vesi virtaa alla routamaan” L. Heikkilä (Laulu Suomelle)