Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Talkoopelimanneilta uusi äänite

Perhonjokilaakso+ | To 5.7.2018 klo 14:55

Ainakin Anders Chydeniuksen ajoista alkaen on musiikkia riittänyt piskuisessa maakunnassamme. Vuonna 1981 viritteli soittopelejään Kokkolassa yhtye, joka sittemmin otti nimekseen Talkoopelimannit. Priimus, moottori, kokoonkutsuja, nimikkosäveltäjä ja ties mitä muuta vielä oli vuosikymmenet yhtyeen perustajajäsen, mestaripelimanni Markku Tunkkari (s. 1935, Veteli, k. 2017, Kokkola).

Tutustuin Markkuun jo nuoruusvuosina. Hänen puolisonsa oli kotoisin meikäläisen lähinaapurista ja saman talon katraassa kasvoi myös omanikäisiäni, joista tuli lapsuuden tovereita ja hyviä ystäviä ja tuttuja myös myöhemmin elämässä. Tämän Koskenkorvan tuvan kammarissa oli vanha taffelipiano, varmaan Markun sinne hankkima, ja seinällä roikkui aina soittovalmis viulu. Iltakaudet vietettiin musisoiden, Markku pianossa ja minä viulussa.

Talkoopelimannit syntyi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien alkuhuuman jo tasaannuttua ja yhtye tarjosi monille kokkolalaispelimanneille kipeästi kaivatun yhteissoittomahdollisuuden. Nimikin kertoo, kuinka hommat menee; musiikki ensin, sitten vasta kaikki muu.

Yhtyeen järjestyksessään kolmas äänitallenne on nimeltään Talkoopelimannit 2018. Kokoonpano on vuosien saatossa elänyt, mutta vielä löytyy riveistä yksi perustajajäsenkin, haitaria soittava Timo Pynssi. Muut mainiot talkoolaiset ovat niin ikään haitaristi Marianne Cygnel, kitaristi Paavo Rannisto, basisti Seija Pynssi sekä viulistit Karl Johan Bergdahl ja Tapani Hautala.

Äänitteen sisällöstä liki puolet on Markku Tunkkarin käsialaa ja jo avausraidan valssi Sateen jälkeen vie säveltäjänsä näköisiin leppoisiin kesätunnelmiin. Perinteiseen keskipohjalaistyylin rikkoo virkistävästi Tiszan rannoilla unkarilaisine rytmeineen. Nimimerkin M Sara takana on niin ikään Mestari-Markku ja sävelmä nimeltä Perhonen leijailee kukkaniityn yllä väliin hidastaen ja mettä etsien.

Muu ohjelmisto tällä upealla äänitteellä on eri säveltäjiltä ja onpa sopivasti mukana myös taikinajuurta eli tyylikkäästi soivaa perinteistä ohjelmistoa. Karl Johan Bergdahlin Kobba klintar on edustava näyte tekijänsä sävelkynän jäljestä ja aivan lopuksi mainitsen vielä ysiraidan polkkasikermän, jonka tahdissa jalka vippaa ja mieli viihtyy.

Mauno Järvelä

#
Fingerpori