Luontoäiti muistutti jälleen omasta mahdistaan. Aapeli-myrsky runnoi Pohjanmaata, tuhannet kotitaloudet joutuivat odottamaan jopa vuorokausia sähköjen palautumista. Vuoden 2011 tapaninpäivän talvimyrskyn jälkeen poliitikot päättivät vaatia sähköverkkoihin tuntuvia parannuksia.

Maakaapelointi ja verkon uusiminen ei ole halpaa. Tästä jakeluverkon parannuksesta kansa maksaa ja tulee vastaisuudessakin maksamaan. Energiaviraston (raportti 1033/402/2018) mukaan vuosina 2014-2028 sähkönjakeluverkkoon tullaan investoimaan kehittämissuunnitelmien perusteella n. 8,6 miljardia euroa. Tämä työ on vielä kesken ja jatkuu. Nyt ei ole syytä lainsäädäntöä muuttamalla lisätä entisestään kansan kustannuksia.

Vaikka maakaapelointi parantaa toimitusvarmuutta, se ei kaikissa olosuhteissa ole kustannustehokkain tapa parantaa toimitusvarmuutta. Paikalliset olosuhteet ja toimintaympäristö vaikuttavat merkittävästi maakaapeloinnin kannattavuuteen ja sovellettavuuteen. Muita keinoja on mm. ilmajohtojen siirtäminen teiden varteen ja pelloille sekä helppokulkuisiin maastoihin. Tilanteessa, jossa runkoverkko joudutaan sijoittamaan metsäiseen paikkaan, joudutaan käyttämään leveämpiä johtokatuja. Linjat ovat huollettava ja pidettävä puhtaina.

Valtaosa jakeluverkoista toimii alueilla joissa asiakasmäärät kasvavat, mutta osalla toimintaympäristöön ei kuulu kasvukeskuksia ja esimerkiksi liittymien ja asiakkaiden määrät eivät kasva. Mielestäni koko Suomen sähkönjakelun huoltovarmuutta on se, että lainsäädäntö turvaa nykyisten sähkönjakeluverkkoyhtiöiden järkevän taloudellisen toiminnan maaseudulla ja maaseutumaisissa kaupunkiympäristöissä. Talonpoikaisjärkeä verkkovirran verran.

Tuija Leivo-Rintakorpi

FM, insinööri,

valtuutettu, Veteli

eduskuntavaaliehdokas (kesk.)