tiistai 20.8.2019 | 14:46
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Rauno Niiranen kirjoittaa kolumnissaan eroista: BrExit, RaXit

Perhonjokilaakso+
Ti 5.2.2019 klo 18:00

Painava lumivaippa peittää pakkasessa värjöttelevää maisemaa. Kylmyyden jähmettämät puut kantavat taakkaansa äänettömän tyyninä, suorastaan juhlallisella hartaudella helmikuun helmeilevässä auringon kirkkaudessa. Satunnainen tuulenvire saa koko metsän huojumaan majesteetillisen hitaassa liikkeessä saaden oksilta irtoamaan lunta kimaltelemaan jalokivisateen lailla pakkassäässä, vaeltaessaan kirkkaan harson lailla metsän halki vain sataakseen hangen pintaan. Talvi pitää otteessaan luomakuntaa. Nousevat ja pidentyvät auringon kaaret lopulta siivoaa lumiset metsät, jäiset järvet, kevättä kohden.

Kevät koittaa myös pienentyvälle Euroopan unionille. Maaliskuun lopun auringonpaiste viimeistään sulattaa hangen alle piiloon jääneet syksyn ja talven saastat 29.3. lauantaina, kun Iso-Britannia karistaa Brysselin tomut jaloistaan ja eroaa unionista. Kansanäänestyksen niukka eroa kannattaneiden voitto on vaatinut ennennäkemättömän vaikeat neuvottelut EU:n kanssa, sekä myös vaikeat äänestykset syntyneestä erosopimuksesta brittiparlamentissa. Ulkopuolisen silmiin parlamentin istunnot näyttävät lähinnä kiivailta vaaliväittelyiltä välihuutoineen, mutta Euroopan pitkäikäisimpiin kuuluva kansanedustuslaitos vain sattuu kyseisellä tavalla toimivan. Lopullinen ero saattaa myös siirtyä ”syssymmälle” mutta toteutuvan kaikesta huolimatta.

On hienoa, että suuriakin liittoutumia ja valtioita voi purkaa pienempiin osiin, ja hankalista erota demokraattisen prosessin kautta neuvotteluteitse. Paljon ratkaisee eroavien oma kanta prosessin alkuun saattamisessa. Soraääniltäkään ei prosessin kuluessa voi välttyä, suurimmaksi osaksi niitä kuuluu liittoutumaan jäävien taholta. Lopulta on kuitenkin parempi sekä liittoutumalle että eroajalle, että ero tapahtuu, eikä vastahakoisessa liitossa tarvitse kärvistellä.

Kuluvana keväänä jokainen äänioikeutettu suomalainen pääsee taas vaaliuurnien ääreen peräti kahteen kertaan huhti- ja toukokuussa. Toistaiseksi vaalilupausten suhteen on vielä ollut melko hiljaista, mutta lämpenevien kevätsäiden mukana myös ilmapiiri kuumenee mitä lähemmäksi määräpäivää käydään. Taas on luvassa levenevää leipää köyhän kansan pureskeltavaksi, ja lisää särvintä niille joilla jo leipää olikin. Ja jos terveys sattuisi pettämään, niin sitähän pääsee korjaamaan huippuunsa viritetyillä terveysasemilla ihan naapurissa melkein ilmaiseksi. Eurovaalien lupaukset jäävät tosin ensimmäisten vaalien jalkoihin, mitäpä sitä lupailemaan kun valituksi tultuaan pääsee kauas vaalikarjan mölinää kuulemasta, Brysselin lihapatojen ääreen. Paras lupaus mitä eurovaaliehdokas voikin äänestäjilleen antaa on, että ette hänestä mitään kuule ettekä näe muutamaan vuoteen.

Yhden vaalilupauksen voisivat ehdokkaat oikeasti yhteisellä sopimuksella kuitenkin sitoutua toteuttamaan, nimittäin parantamaan vanhusten hoidon tasoa. Yksityiset riistäjäfirmat vanhuksia hoitamassa tulisi kieltää ja palata perusasioiden ääreen. Yhteiskunnan ylläpitämät vanhainkodit ja hoitolaitokset toteuttivat tehtävänsä aikaisemmin vähintäänkin tyydyttävästi, vaikkakin kustannuksiltaan hieman korkeammalla hinnalla. Kustannustehokkuutta metsästettäessä vain tahtoi joidenkin puolueiden rahanahneus päästä voitolle, ja leikkaukset oli helppo toteuttaa vanhuksista ja vaivaisista välittämättä. Vaahteramäen Eemelistä tutun vaivaistalon, ilkeine komentoorineen, pystyttäminen joka kuntaan ehkä olikin lopullinen tavoite leikkausten takana. Lopputulos ei kauas tavoitteesta heitä, kauhu-uutisia yksityisistä hoitolaitoksista kuultuansa.

Ps. Jos joku odotti allekirjoittaneen ottavan mitenkään kantaa RaXit:iin, eli Rahkosen eroon Kokkolasta - No comment!

#