sunnuntai 15.12.2019 | 09:25
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jarno Hietalahti kolumnissaan: Hitaansorttista

Perhonjokilaakso
Ke 10.7.2019 klo 13:16

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

...makkarapaketti...sinappituubi...kaljaa...uusia perunoita...kaljaa...makkaraa...

Maailman kiihkeän tempoilun keskellä norjalaiset ovat keksineet mainion viihdetempauksen, joka on innolla omaksuttu Suomen olosuhteisiin: slow television eli hitaansorttinen televisio. Siinä seurataan maratonmittaisesti hidastempoista tapahtumaa. Norjassa näitä olivat männävuosina seitsentuntinen junamatka ja 134-tuntinen laivamatka. Suomessa tuijotetaan suorana lähetyksenä esimerkiksi juhannuksen kauppahihnoja ja saimaannorppien köllöttelyä.

....ei norppaa...ei norppaa...ei norppaa...NORPPA!

Onhan vastaavia ollut aikaisemminkin, kuten 1960-luvulla Yhdysvalloissa filmattu jouluhalko. Siinä ihmiset tuijottivat televisiosta tuntikaupalla, kun halko paloi takassa. Tässä esityksessä oli tietysti huiputuksen makua, kun ohjelmanikkarit olivat keinotekoisesti leikelleet saman pätkän toistumaan uudestaan ja uudestaan. Tiedä sitten moniko katsojista alkoi epäillä, miksei palava halko meinaa pienentyä ollenkaan liekkien hyväillessä.

...palaa...palaa...palaa...palaa...ei se sammu vieläkään...

Sosiaalinen media on avannut hitaansorttiselle televisiolle aivat uudet mahdollisuudet. Suomen suven suurimmassa juhlassa väki kommentoi kilpaa Kummeleiden kanssa Tampereen automarketin hihnatapahtumia. Mekastusfilmien, mökämusiikin ja nurmipainien rinnalla lähetys tarjosi liki hypnoottisen vaihtoehdon, johon moni tarttui.

Vaan miksi rajoittaa slow televisionin antia kaupunkilaisten tai suurvesistöjen asukkien herkuksi? Perhonjokilaakson alueen kunnilla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus singahtaa hitaansorttisen television kultakerhoon. Halsualaisesta elämänmenosta uutisoidaan jo esimerkiksi Ilta-Sanomissa näyttävästi, joten tämä kiinnostus tarjoaa vetoapua myös lähikylille. Vetelissä kameran voisi kiinnittää entisen Kipan katolle kylänraittia seuraamaan, Ullavassa vaikkapa vanhan kunnon unionin kulmaan. Siinä sitten katsojat saisivat ihmetellä, miten naapurin rouva pyöräilee jo kolmatta kertaa samaa reittiä saman päivän aikana ja miten sivukylän isäntä sujahtaa keskustaan päivästä toiseen tasan kello kuudelta. Mahtaako olla kunnan oma Immanuel Kant, jonka päiväkävelyiden tahtiin köningsbergiläiset saivat aikanaan 1700-luvulla vetää kellonsa kohdilleen.

Erityislähetyksiä voitaisiin tietysti räätälöidä sopivin väliajoin tarjontaa monipuolistamaan. Polso by Night eli suomalaisittain öinen Polso olisi varmasti sosiaalisen median innokeille riemukas kokemus marraskuun hämärissä. Tässä riittäisi vientituotetta ulkomaisillekin markkinoille.

Hiljaisuus ja rauha. Se on jotain mitä maailmalla ei niin ymmärretä. Kadehdittavaksi käy Perhonjokilaakso.

...pyöräilijä...mopopoika...traktori...kaksi pyöräilijää... auto...naapurin koira taas karkuteillä...

#