perjantai 13.12.2019 | 06:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuska kolumnissaan: Maailma kylässä – kylässä maailmalla

Perhonjokilaakso
Ti 16.7.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Asetu istuimellasi mukavaan asentoon ja valmistaudu fiktiiviseen ulkomaanreissuun, jonka suoritamme yhdessä.

Tarina perustuu äärimmäisen löyhästi tositapahtumiin. Palataan tähän totuuteen kolumnin viimeisellä kolmanneksella. Nyt mars valtakunnan rajojen ulkopuolelle.

Jotta yhteinen matkamme pääsisi alkuun, on valittava määränpää. Umpimähkään, kuinkas muuten.

Sormi viistää vastapäivään pyörivää karttapalloa. Töks. Selvä, lähdemme Belizeen, piskuiseen 400 000 asukkaan valtioon Keski-Amerikassa.

Brittisävytteinen lähihistoria siirtomaa-aikoineen on tehnyt tehtävänsä – koralliriuttojen ja sademetsien maassa puhutaan englantia. Universaali ilmausjärjestelmä, joka on kummankin osapuolen hallussa ja kielipoliittisesti käytettävissä. Kappas, kuinka kätevää.

Ihastumme kuitenkin ikihyviksi paikalliseen kulttuuriin, erityisesti sikäläiseen kansanmusiikkiin ja vuosisatoja vanhaan kreolikieleen krioliin. Calypso-vaikutteinen punta rock kriolina laulettuna menee sekä jalan että ihon alle.

Palamme halusta oppia puhumaan kantaväestön alkuperäistä kieltä, jotta alueen populaarimusiikin kivijalka taittuisi puhtaimmassa muodossaan.

Soittotunnin ja kielikylvyn yhdistelmä käy luonnollisesti päinsä Lontoon murteella. Kuluu vain viikkoja, ja ihastelemamme genren perusteet uppoavat vähitellen kaaliin. Miltei samalla tahdilla omaksumme myös kriolin alkeet.

Päivälehdettömässä maassa informaatio kulkee radioaaltoja pitkin tai suullisesti naapurilta toiselle. Saamme kuulla, että kahden viikon päästä pääkaupunki Belmopanissa järjestetään punta rock -festivaalit, jonka esiintyjälista kaipaa täydennystä.

Miksipä ei? Tartumme haasteeseen. Treenaamme 1970-luvulla alkunsa saanutta musiikkityyliä vimmatun lailla. Kriolikin alkaa sujua vähintäänkin auttavasti.

Nousemme putkilokasvien keskelle kyhätylle mahonkilavalle instrumentteinemme ja aloitamme soiton. Jännityksen varjo lankeaa keikan ylle.

Lopulta jammailu päättyy. Natiivit lausuvat meille auliisti kiitoksia musisoinnista ja kyvyistämme ilmaista itseämme krioliksi.

Tuntuu hienolta. Vastaanotto on ollut maahantulosta festivaaleihin niin suopea, että tänne tulemme mielellämme toistekin.

Kuvitteellinen seikkailu kauas Atlantin tuolle puolen on paljon velkaa puolalaisnuorten tarinalle. Muuan varsovalaissoittajat nimittäin opettelivat pakeillaan suomen kieltä sekä kansanlaulujamme vaivaisessa kahdessa kuukaudessa. Sittemmin he tulivat esittämään osaamistaan Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille.

Maailma siis tuppaa pistäytymään kotiseutumme pääjuhlassa viikon vierailulla. Väkeä virtaa mitä ihmeellisimmistä taustoista ja paikoista.

Mistä tämä kertoo? Monikansallisesta suosiosta, jonka salaisuus on varmasti monen tekijän summa. Palstatila ja tietämykseni eivät riitä kumpainenkaan asian käsittelyyn.

Nostan kuitenkin esiin elementin, joka takasi onnistuneen reissun Belizeen ja jolla on näppinsä pelissä myös Kaustisella.

Järjestäjät ja kunnan asukkaat eivät laiminlyö tuulen tuomia turisteja ja artisteja. Heillä on hyvä olla, mikä välittyy puolalaisten kommenteista artikkelissa.

Voidaankin sanoa, että näissä kekkereissä kaikki ovat yhtä kansaa. Lukipa passissa mitä tahansa.

Kirjoittaja arvostaa suuresti Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleja perinteet ja modernit vivahteet yhdistävänä tapahtumana.

#