perjantai 6.12.2019 | 19:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vuokko Lahti kertoo kolumnissaan pakanneensa perheensä linja-autoon: Lomassa perhe on parasta

Perhonjokilaakso
Ti 23.7.2019 klo 18:00

Minulla kesti yli 40 vuotta ymmärtää perhelomamatkan idea ja tarkoitus. Omassa lapsuudessa ei lomamatkoja tehty: maatalon kiireisin aika oli juuri kesällä, ei silloin lomailtu. Heinäkuiset päivät kuluivat heinäseipään tappipussia kuskatessa ja heiniä latoon polkiessa, eivätkä 1980-luvulla juuri muutkaan suurempia lomamatkoja tehneet. Retki Ahon uimarannalle oli jo luksusta sekä mummulassa vietetyt viikot. Elämä oli vaatimatonta ja raha perheillä tiukassa, hyvä että sitä arkeen riitti.

Kesälomailu oli jotain sellaista, josta saatiin tuulahdus Ruotsiin työn perässä muuttaneilta. He tulivat kesälomalle entiselle kotiseudulleen Volvoillaan, mutta taisivat osallistua sukulaistensa maatilojen töihin, että se siitä heidänkin lomailustaan sitten.

Opiskeluaikana kesät kuluivat luonnollisesti töissä. Oli tärkeää tienata talven varalle opintotuen lisää ja toisaalta työntää jalkaa sinne työpaikan oven väliin, jotta tulevaisuudessa saisi työpaikan ja sitä myötä oikean kesäloman.

Kun sitten työsuhteen kautta kesälomaakin siunaantui, oli meidän perheessämme vuosikausia niin pieniä lapsia, että lomailu koko perheen kanssa ei houkuttanut. Miksi lähteä jonnekin poikkeusoloihin tekemään niitä samoja asioita, ruokahuoltoa ja pyllynpesuja, joihin kotona on rakennettu ideaalipuitteet?

Tänä kesänä minulla oli varsinaista lomaa vain viikko, mutta koska työpaikkani on nyt kotona, aloin kaivata lomalle muihin maisemiin. Vuokrasimme matkailuauton ja sulloimme väen siihen (oikeasti ei tarvinnut sulloa, sillä se oli linja-auton kokoinen).

Maisemia ja hienoja paikkojakin tuli nähtyä, mutta parasta lomassa ei ollut itse loma, siis se, että ei tarvinnut tehdä työtä, ei joutilaisuus, eivät maisemat tai paikat, eivät valmiit ruoat tai herkut, joita nautimme, vaan perhe itsessään.

Se sama perhe, joka arjessa saa toinen toisensa hermoromahduksen partaalle, veljekset, jotka tappelevat ja puolisot, jotka eivät aina ymmärrä toistensa suunnitelmia. Väki, joka arjessa kommunikoi ristiin ja ymmärtää väärin, ehätti kerrankin jutella automatkoilla. Ihaninta oli olla yhdessä omiensa kanssa.

Kun ollaan viikko samassa samassa tilassa, kukaan ei voi paeta omaan huoneeseensa tietokoneen äärelle, kenelläkään ei ole askareita, jotka pakottaisivat kauemmas muista, vaan saadaan olla yhdessä.

Kotona tuollaiseen ei ole mahdollisuutta. Perhe leviää tontille ja vaikka tavallaan ollaan kotona ja yhdessä, ei olla sitä kuitenkaan. Joskus voidaan olla hyvinkin kaukana läsnäolosta, vaikka ollaan paikalla.

Perhelomailun idean oivaltaneena olen aivan koukussa siihen. Pelkään nimittäin, että poikien kasvaessa murrosikään ja sen ohi he eivät pian enää ilahdu yhteisistä lomamatkoista samalla tavalla kuin äiti.

Kirjoittaja on ikäihmisten perhehoitaja, toimittaja evp.

#