maanantai 20.1.2020 | 08:05
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Sydän sai halsualaisen Johanna Kopran palaamaan juurilleen – Rintamamiestaloa remontoidessa aika ei käy pitkäksi

Satu Hotakainen Perhonjokilaakso
Ke 7.8.2019 klo 11:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kun halsualainen Johanna Kopra, silloinen Niemi, kirjoitti Vetelin lukiosta vuonna 1998, hän lähti Etelä-Pohjanmaan opistoon Ilmajoelle miettimään, mille alalle haluaisi tulevaisuudessa suuntautua.

– Kun lähdin, ajattelin, etten enää ikinä tule takaisin. Olin nuori ja halusin lähteä suureen maailmaan, Johanna naurahtaa.

Nyt hän istuu oman kotinsa olohuoneessa Halsualla, ikkunasta näkyy Johannan äidin kotitalo.

Alkuvuodesta 2005 Johanna lähti ystäviensä kanssa Hämeenlinnassa Elvis-tapahtumaan. Sinne oli saapunut myös Porista kotoisin oleva Mika Kopra. Tuolloin Mika asui ja työskenteli Tampereella, mistä hän oli lähtenyt kuskiksi ystävilleen Elvis-tapahtumaan Hämeenlinnaan.

Niin Johanna ja Mika tapasivat ja rakastuivat 50–60 -luvun rock'n'rollin soidessa. Tuosta ajasta on muistona Halsualla punaisen rintamamiestalon remontoidussa yläkerrassa Elviksen kuva.

Mika muutti Tampereelta pikku hiljaa Johannan luo Hämeenlinnaan hammasharja ja vaatekassi kerrallaan, kunnes pariskunta huomasi, että asunto käy ahtaaksi. Toijalaan muutto väljempiin neliöihin tuntui hyvältä ratkaisulta. Siitä oli myös Mikalla lyhyempi työmatka Tampereelle.

Opiston kasvatus- ja terveydenhuoltoalojen linjalla Johannalle varmistui, että hän haluaa lähihoitajaksi. Hän opiskeli lähihoitajaksi Hämeenlinnassa ja aloitti unelmatyönsä varhaiskasvattajana.

Johanna oli solminut Hämeenlinnassa syviä ystävyyssuhteita eikä tuntunut siltä, että alueelta tarvitsisi lähteä minnekään pois. Vuonna 2006 kuitenkin tapahtui jotain, mikä sai elämän ottamaan aivan toisen kurssin.

Johanna isä kuoli yllättäen 56-vuotiaana sydäninfarktiin hänelle rakkaan raviharrastuksen parissa.

– Se oli ratkaiseva käänne. Äiti jäi niin yksin, Johanna sanoo.

Johannan sisko oli asettunut Vaasaan ja veli Seinäjoelle. Kaikkien sydäntä pakotti niin oman isän äkkinäinen poismeno kuin sekin, miten maatilalle yksin jäänyt äiti pärjää niin yksinäisyytensä kuin käytännön asioiden hoitamisenkin kanssa.

Johannan isoveli Janne opetti Mikan ajamaan traktoria ja olemaan apuna huolehtimassa maatilasta, joka oli jäänyt perikunnalle.

Mika sanoo Jannesta tulleen hänelle kuin veli, jota hänellä ei ole koskaan ollut. Häneltä on vuosien varrella saanut neuvoja ja apuja aina kun niitä on tarvinnut. Ja vanhaa rintamamiestaloa remontoidessa niitähän tarvii.

Joka kerta, kun auton nokka kääntyi Halsualta kohti Hämeenlinnaa, kaupunkiin paluu tuntui raskaammalta. Pariskunta istuutui alas miettimään, että mikä oikeasti on tärkeää ja minkälaisen elämän he haluavat yhdessä rakentaa.

Loppujen lopuksi, kun päätös oli tehty, asiat järjestyivät nopeasti. Maaliskuussa 2009 Johanna irtisanoutui vakituisesta työstään päiväkodissa Hämeenlinnan lähellä Hattulassa ja uusi koti löytyi Kaustiselta. Mika muutti sinne jo edeltä löydettyään kunnasta väliaikaisen työpaikan.

– Minä olin aina halunnut pois kaupungin hälinästä, Mika sanoo.

Keski-Pohjanmaalle muuton jälkeen hän kokee rauhoittuneensa paljon. Sosiaalisen luonteensa ansiosta hänen on ollut myös lopulta Halsualle muutettuaan helppo ja luonteva hankkia ystäviä ja solahtaa naapurustoon osaksi pientä yhteisöä.

Välillä Johannalla on ikävä Hämeenlinnaan, sinne jäi hyviä ystäviä.

– Olen kuitenkin huomannut, että kyllä ne tosiystävät pysyvät elämässä, heitä tulee tänne käymään joka ikinen kesä.

Johanna (oik.), Eevi, Iina ja Mika Kopra asuvat Johannan vanhassa mummulassa, rintamamiestalossa, jota on vuosien varrella pikku hiljaa kunnostettu.
Satu Hotakainen

Haastattelupäivästä tasan kymmenen vuotta aiemmin 1.8.2009 Johanna ja Mika sanoivat ”tahdon” Johannan lapsuuden kotitalon ja nykyisen kotitalon välisellä pihamaalla. Saman vuoden jouluksi he olivat saaneet rintamamiestalon remontin sille mallille, että he pystyivät muuttamaan.

Yhtenä syynä Halsualle muuttoon olikin Johannan mummula, rintamamiestalo, joka oli vaarassa jäädä asumattomaksi ja kylmilleen. Oman äidin naapuriin muutto ensin vähän epäilytti, mutta yhteiselo samassa pihapiirissä on sujunut paremmin kuin hyvin.

Johannan ja Mikan esikoinen, Iina, syntyi 2010 ja Eevi 2011. Molemmat tytöt syntyivät pikkukeskosina, jolloin hyvälle tukiverkolle tuli käyttöä.

– Oli hienoa, että anoppi oli siinä vieressä, kun Eevin syntyessä jouduin kulkemaan Oulussa, Mika sanoo.

Johannan äiti pystyi tuolloin auttamaan Iinan hoidossa, samoin kuin nyt Johanna kokee hienona sen, että kun tytöt tulevat koulusta kotiin, paikalla on aina joku aikuinen ja ruokaa pöydässä.

Johanna ja Mika Kopra ovat kunnostaneet taloa pikku hiljaa Johannan veljen Jannen avustuksella sillä periaatteella, että sen verran tehdään kerralla mihin on varaa, liikaa velkaa ei oteta.

– Ei täällä ainakaan aika käy pitkäksi. Eihän meistä kukaan ole remonttiammattilainen, mutta opettelemalla, kokeilemalla ja kysymällä vaativistakin asioista on selvitty. Rohkaisen muitakin kunnostamaan vanhoja taloja, Johanna sanoo.

#