tiistai 25.2.2020 | 17:38
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nimipäivä: Roni Tynkkinen ei aio aikuisena ryhtyä maalariksi, vaikka hän nyt onkin mielellään yrittäjävanhempien kauppa-apulaisena

Satu Hotakainen Perhonjokilaakso
Ke 4.9.2019 klo 14:00 [päivitetty to 15:17]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

– Mulla on monta nimeä! neljävuotias Roni Eemil Oskari Tynkkinen huudahtaa.

Ronin äidin Mirkka Ruotsalaisen sosiaalialalla työskentelevä siskon mies oli varoittanut, että nimi voi olla enne, kun oli kuullut Mirkan suunnitelmista nimetä lapsi Roniksi. Hän varoitteli, että yleensä rehtorin kansliassa on puhuttelussa aina ne samannimiset viikarit ja Roni olisi yksi tällaisista nimistä.

Ronilla näyttäisi kyllä vauhtia riittävän. Mutta sen, mitä neljävuotiaan sydämellisestä koheltamisesta voi päätellä, ei vaikuttaisi olevan pelkoa siitä, että poikaa joutuisi isompanakaan mistään ripittämään.

Roni syntyi sunnuntaina 21.6.2015. Mirkka muistelee kerrottavan, että sunnuntaisin syntyneet lapset ovat aina iloisia. Tämä vaikuttaisi pitävän Ronin kohdalla paikkansa.

Roni silittää itkevää nukkea.

– Tällä oli ennen vaatteet, mutta ne ei mahtuneet enää, Roni sanoo.

Mirkka toteaa iltatähden tuoneen paljon iloa elämään. Mirkan neljä muuta lasta ovat jo aikuisiän kynnyksellä tai sen yli ja asuvat omillaan. Ronin isän Mikan puolelta Ronilla on myös velipuoli, Jimi.

Suurimmat väännöt kotona ovat tulleet siitä, että Ronin mielestä on aina shortsikeli, vaikka räntää tulisi. Jos hän saisi valita, hän heiluisi läpi talvenkin shortseissa.

Ronin äiti Mirkka on alkujaan Savosta, isä Mika on halsualaislähtöinen. Vanhemmat pyörittävät Halsualla maalausurakointiyritystä.

– Iskä on maalausmestari ja äiti auttaa iskää, Roni sanoo.

Mirkka kertoo olevansa koulutukseltaan lähihoitaja ja työskentelevänsä talvisin myös Pihlajatuvalla. Kesäisin parinkunnan ajan syö oman yrityksen pyörittäminen. Mirkka kiitteleekin vuolaasti Halsuan päiväkotia Kuttapussia sen joustavuudesta. Ilman päivähoitopaikkaa, joka pystyy joustamaan aikatauluissa, ei yrittäjäpariskunnan työnteosta tulisi mitään.

– Tuure on mun paras kaveri. Ja Sirkka on siellä töissä, Roni kertoo Kuttapussista.

Kuttapussiin Roni pääsi vähän alle kolmevuotiaana. Ensin hän oli perhepäivähoitajalla. Mirkka kertoo, että siellä kuitenkin loppuajasta pojan puheen kehitys hidastui, kun seurana oli vain pienempiä lapsia. Siitä näkökulmasta oli hyväkin, että vanhempien vuorotyö joudutti siirtymää päiväkotiin.

– Aiemmin kun olin kolmen lapsen yksinhuoltaja ja tein kolmivuorotöitä, päivähoidon järjestäminen oli pulmallista. En voi liikaa kiittää sitä, kuinka hyvin Kuttapussissa on joustettu. Joskus on käynyt niinkin, että olen iltapäivällä joutunut soittamaan, että voisiko hoitoaikaa venyttää vielä tunnilla, kun katto huutaa maalia ja sadepilvet lähestyvät, Mirkka sanoo.

Yrittäjäperheen vesa on jo tottunut pitämään lähiseudun taloja tarkasti silmällä ja saattaa kesken automatkan huomauttaa vanhemmilleen, että tuon talon katto kaipaisi kyllä isää vähän maalaushommiin.

Samoin rautakaupassa pyörähtäessä Roni kailottaa jo ovelta, että tarvitaan kattopeltimaalia ja että minkä merkkistä maalia saisi olla.

Mirkalla ja Mikalla on tarkoitus laajentaa yritystoimintaansa ja alkaa tehdä ulkomaalauksien lisäksi myös sisäremontteja.

Omasta tulevaisuuden ammatistaan Roni on jo selvillä. Roni sanoo, että ei hänestä tule maalaria kuten isästä eikä hän ala hoitelemaan mummoja kuten äiti. Hänestä tulee postinkuljettaja.

– Olisi kiva mennä polkupyörällä ja jakaa postia, ja pysähtyä aina välillä ottamaan mehua, hän selostaa.

#