lauantai 18.1.2020 | 14:34
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sini Kivioja kolumnissaan: Muutoksen tuulia

Perhonjokilaakso
Ti 3.9.2019 klo 18:17

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Olen huomannut ihmisten jakautuvan syksyisin karkeasti kahteen osaan: arkea kaipaavat ja muutosta kaipaavat. Huomaan joka syksy enemmän itsestäni sen muutoksenhaluisen minän, joka haluaa lähteä tekemään töitä unelmiensa eteen.

Mielestäni syksyyn kuuluvat uudet alut. Koulut, päiväkodit ja työpaikat käärivät taas hihansa ja aloittavat uuden kauden kesälomasta (toivottavasti) levänneinä. Uusia harrastuksia kokeillaan, ja käydään ostoksilla uutta lukuvuotta varten. Ehkä sillä yritetään kompensoida tulevaa pimeyttä ja täyttää ajatukset uutuuksilla loskasateiden sijaan. Ilmassa on silti haikeutta kesästä, ja silloin tällöin tuntuu vielä lämmin tuulahdus kesän muistoista.

Hyvin nuorena koululaisena aloin aina odottaa kouluun pääsyä, sillä se merkitsi jotain uutta ja jotain jännittävää. Ei siitä olla vielä 21. ikävuoteen mennessä päästy pitkälle, sillä edelleen odotan syksyä, toki nykyään toivoen, että kesä kestäisi pidempään. Huomaan myös, että vuosi vuodelta niin itselle kuin muillekin unelmien tilalle tulee pelko. Pelko epäonnistumisesta.

Miten saisimme pidettyä samanlaisen, lapsenmielisen innostuksen syksyä kohti mennessä? Haluaisin nähdä aikuisia, jotka innostuvat syksystä samalla tavalla kuin pienet ekaluokkalaiset, jotka pakkaavat reppunsa jo kuukautta aikaisemmin. Olisi mukavaa kuunnella, kuinka aikuistuessamme keksisimme itsellemme uusia tavoitteita ja pitäisimme mielenkiinnon yllä, vuodesta toiseen.

Ehkä kaivattu alku on uuden harrastuksen aloittaminen tai jopa uusi työpaikka. Vuosien kertyessä meistä tulee helposti niin mukavuudenhaluisia, ettemme uskalla ottaa avosylin mitään uutta arkeemme. Pieni vaihtelu kuitenkin voisi tuoda pimentyvän syksyn keskelle kaivatun piristyksen. Meidän on helppo jättää epäonnistumisen pelon takia itseämme kiinnostavat asiat taka-alalle, sillä joku asia voi aina mennä pieleen.

On helppoa jatkaa samaa arkea päivästä ja vuodesta toiseen, vaikka se ei tuntuisikaan niin hyvältä. Itsensä altistaminen epämukavuusalueelle voi kuitenkin olla avartavaa. Ja jos ei muuta niin ainakin siitä oppii jotakin.

Viime syksynä pakkasin tavarani ja lähdin maailman toiselle puolelle. Tänä vuonna pakkasin tavarani ja lähdin vain muutaman tunnin ajomatkan päähän, toiselle paikkakunnalle. Hassua on, että tämän vuoden muutos unelmien ollessa pakattu muuttolaatikoiden kanssa uuteen kotiin, jännittää ehkä vielä enemmän. Tänä vuonna olen tarpeeksi lähellä, että mahdolliset epäonnistumiset huomataan.

Palautan epävarmuuden saapuessa mieleeni erään hyvän lausahduksen, Tommy Tabermanin sanoin: ”Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?”. Tämä muistuttaa, kuinka paljon voit menettää sillä, jos ei yritä ollenkaan. Kehotankin sinua nyt miettimään, olisiko arjessasi parantamisen varaa.

Näin minä ajattelin kokeilla jotakin uutta tänä syksynä: uutta paikkakuntaa, kotia, työpaikkaa, koulua ja arkea. Ehkä siinä on tarpeeksi uutuuksia hetkeksi aikaa.

#