lauantai 11.7.2020 | 13:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vili Ruuska kolumnissaan: Kolmen viikon ulosmittaus

Ti 17.9.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Syksyn ylioppilaskirjoitukset alkoivat maanantaina. Ensimmäisenä laudaturia ynnä muita arvosanoja tavoiteltiin lyhyen vieraan kielen kokeesta. Kesällä hankittua informaatioähkyä tyhjennetään digitaalisille vastauslomakkeille kolmen viikon ajan.

Koetus mittaa monenlaisia taitoja. Konkreettisimmin kirjoituksissa testataan ainekohtaista sisältöosaamista. Kysymyslitania on poikkileikkaus käydyistä kursseista. Jos haluaa menestyä hyvin, on hallittava käytännössä kaikki osa-alueet. Kysyttiinpä minkä kirjan aihepiiristä hyvänsä, on oltava kärryillä.

Kyllähän siinä keskusprosessori joutuu väkisinkin lujille. Onneksi kysyttävät asiat ovat lähes poikkeuksetta vastikään käsiteltyjä eli varsin tuoreessa muistissa.

Tärkeintä on rauhoittaa mielensä ja olla hätääntymättä kimuranttien kysymyksien edessä. Hallittava tietomäärä on suuri, mutta muisti palailee pätkittäin tiedonmurusina kuuden tunnin aikana.

Ensin sitä purkaa mielen syövereistä kaiken vähänkään mahdollisesti aiheeseen liittyvän paperille. Sitten tajunnanvirtateksti muovautuu tosiasioihin perustuvaksi tarinaksi –  hyvässä lykyssä loogiseksi sellaiseksi.

Mielenhallinnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa ylioppilaskirjoitusten yhteydessä. Monien lähtökohtiin nähden heikkojen tulosten takana on akuutti stressitila, joka on laittanut kokelaan kipsiin.

Niin. Nimikin sen kertoo. Et ole ylioppilaskokeissa oppilas etkä opiskelija. Olet kokelas. Niissä testataan sinun tietojasi, samoin kykyä suoriutua yksin vaativasta paikasta.

Onhan se kiistatta kuumottava tilaisuus – varsinkin etukäteen. Erityisesti ensimmäinen kirjoituskerta lienee kaikille jännittävä päivä. Syytän valehtelusta niitä, jotka toisin väittävät.

”Nyt sitä mennään”, olivat tuntoni siinä vaiheessa, kun ylitin eväiden kera salin kynnystä. Sus siunatkoon, jos olisi vielä pitänyt luottaa sokeasti tietotekniikkaan. Silloin tukeuduttiin paperiin, kynään ja kumiin. Siinä ei pahemmin varajärjestelmiä tarvittu. Onneksi.

Niin tai näin, asetelma on takuulla henkisesti kuormittava. Moni kokelas tiedostaa sen väistämättömän tosiasian, että tuloksilla voi avata itselleen ovia tai sulkea niitä. Jos alisuorittaa, tie kohti unelmia voi katketa tai ainakin mutkistua huomattavasti.

No, eivät jatkohaaveet sentään yhteen epäonnistumiseen kaadu. Pääsääntöisesti aina voi yrittää uudestaan. Kunhan vain viitsii.

Pelottelu sikseen ja positiivisen kautta. Kannattaa kääntää uhat mahdollisuuksiksi eikä ottaa turhia paineita. Voit vakuuttaa itsellesi, että olet valmistautunut kokeeseen riittävän hyvin.

Estradi on vapaa – nyt pääset näyttämään osaamistasi. Et joudu vaan pääset. Suosittelen ajattelemaan asiaa siltä kantilta.

Kirjoitustilanne on tietysti jokseenkin erityislaatuinen, muttei sitä tarvitse kammoksua. Kyseessä on normaalia kurssikoetta hivenen laajempi ja pitkäkestoisempi koe. Ei mitään sen kummempaa.

Tehtävä kerrallaan ruokailu- ja ajatustaukojen kera kaikessa rauhassa homma hoituu varmasti.

Kirjoittaja pähkäili vastauksia ylioppilaskirjoitusten kysymyksiin hiukan yli kuusi vuotta sitten.

#