lauantai 11.7.2020 | 14:07
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ville Kangas kolumnissaan: Maailman mittakaava

Ti 15.10.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kirjoitin kolumnini jo ennen Nobelin rauhanpalkinnon julkistamista, varmana siitä, että mestaruusviiri myönnetään Greta Thunbergille. Olihan sittenkin pakko palata koneen ääreen ja muuttaa kirjoituksen alku. No, Greta palkitaan sitten ensi vuonna. Edellisvuoden ansioistahan noita usein tavataan myöntää. Nyt tunnustuksen sai Etiopian pääministeri Abiy Ahmed. Jokilaaksomme parhaimmat onnittelut hänelle. Muitakin mainioita vaihtoehtoja palkinnon saajiksi oli. Esim. intiaanipäällikkö Raoni Metuktire, joka edisti sademetsien suojelemisen asiaa jo 1980-luvulla rockmuusikko Stingin kanssa.

Nobeleista viis. Sen tiedämme, että Gretan ei tarvitse edes olla itse oikeassa, koska niin moni on ollut kauan oikeassa jo valmiiksi. "Älkää uskoko minua, uskokaa tiedemiehiä", sanoo Thunberg. Mm. kuulu belgialainen ilmastotutkija Jean-Pascal van Ypersele todisti, että Greta tarkistuttaa kaikki puheensa asiantuntijoilla.

Greta, sekä nykyiset ja viime vuosikymmenien tiedemiehet eivät ole ensimmäisiä teollistuneen maailman ongelman esille nostajia: "Alkuperäiskansat ja heidän kulttuurinsa tuhoutuvat samasta syystä kuin ylipäänsä elämä maapallolla. Tuo syy on länsimainen sivilisaatio. Jos elämän maapallolla toivotaan jatkuvan, on lähdettävä etsimään muutoksen teitä". Näin lausuttiin Hau de no sau neen (Six Nations Iroquois Confederacy, joka kutsui itseään myös nimillä ‘Ongwhehonwhe – the Real People’ ja ‘People of the Longhouse’) addressissa läntiselle maailmalle (Geneve, 1977).

Amerikan alkuperäiskansojen maailmankäsitykseen ei aikanaan sisältynyt maan omistaminen. Vasta mantereelle saapunut valkoinen mies toi mukanaan ajatuksen, että maa voisi olla henkilökohtaisesti jonkun oma. Intiaanit uskoivat vakaasti, että kun maata ja eläimiä kunnioitetaan, ihmisetkin selviävät.

Muualtakin löytyy sama vastaus, aikakaudesta ja paikasta riippuen hiukan eri tavoin ilmaistuna. Intiassa syntyneen filosofi Krishnamurtin (1895-1986) mukaan ihmiskunnan merkittävä tekninen ja aineellinen edistyminen on tapahtunut henkisen kehityksen kustannuksella: "Planeettamme ainoa toivo kätkeytyy siihen mahdollisuuteen, että ihmisyksilöt ottavat kantaakseen vastuun omasta maailmastaan".

"Kun äly ilmaantuu, syntyy suuria harhakuvia. Jos viisaudesta luovuttaisiin ja tieto hyljättäisiin, ihmiskunnan elämä olisi sata kertaa helpompaa", väitetään Laotsen kirjoittaneen 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, tekstiinsä ‘Tao Te Ching’.

"Kukkuu käkönen, mutta tieräkkö minkä näkönen?", runoili puolestaan 1990-luvulla veteliläinen ajattelija Simo Tunkkari.

Onko ihmiskunnan kohtalonkysymys se, maltammeko länsimaissa luopua isosta osasta elämäntapaamme? Vai keksitäänkö sittenkin muita ratkaisuja, ettei ihan kaikesta viisaudestakin tarvitsisi luopua, vaikka Laotse niin toivoikin? Paljonko yksi halsualainen isäntä voi vaikuttaa maailman tilaan? Kenties runsain mitoin.

Mittakaava voidaan nimittäin ajatella toisinkin päin. Jos vaikkapa esimerkiksi pelkästään halsualaiset isännät vaikuttaisivat – omalla tavallaan – ilmastoasiaan puoleksikaan yhtä intohimoisesti kuin Greta Thunberg, olisi tulos huikea. Ja entäpä, jos liikkeelle lähtisivät muutkin kuin halsualaiset isännät?

#