lauantai 18.1.2020 | 14:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kolumnissaan: Kuinkas sitten kävikään?

Perhonjokilaakso
Pe 18.10.2019 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kolmeviikkoa sitten kerroin tällä palstalla metsäretkestäni, jolle päädyin, kun puolihuolimattomasti lupasin lähteä sukulaisen marjastuskaveriksi.

Vaikka kotoa lähtiessäni hieman harmittelin asiaa (”kaikkea sitä tuleekaan sovittua”), viihdyin metsässä paremmin kuin hyvin. Jopa niin mainiosti, että kokemus pääsi kolumniini asti.

Tekstin lopussa kerroin, että marjaretken myötä olin alkanut haaveilla sieniretkestä.

Ja kuinkas sitten kävikään? Kului vuorokausi, ja puhelimeen kilahti viesti ystävältä: ”Luin juuri lehdestä, että oot lähdössä mun kanssa sienimetsään viikonloppuna.” Seuraavissa viesteissä ilmoitettiin, että minut noudetaan metsään heti samana iltana.

Myönnän, että olin ottanut tietoisen riskin kirjoittaessani lehteen sieniretkihaaveesta – paikallislehdestähän luetaan tunnetusti rivien välitkin – mutta rehellisesti sanottuna en uskonut, että ensimmäinen vapaaehtoinen ilmoittautuu näin nopeasti.

Tämä kaikki on ollut itselleni hyvä muistutus siitä, että omasta harrastuksestaan innostuneet ihmiset ovat yleensä valmiita opastamaan noviisia alkuun, jos vähääkään vihjaa olevansa asiasta kiinnostunut. Ei siis auttanut muu kuin laittaa itsensä valmiiksi.

Ja voi, kuinka mukavaa oli! Tätä reissua myöhemmin kahvipöydässä hehkuttaessani sain myös toiselta sieni-ihmiseltä metsäretkikutsun.

Vaikka molemmilla sienireissuilla keskityin lähinnä oppaani perässä kulkemiseen, sain silti kotiin viemisiä. Ensimmäisen reissun saaliista syntyi tattipasta, toisesta suppisohratto. Kyllä kelpasi syödä. Nyt mietinkin, ehtisinkö sieniapajille vielä kerran tänä syksynä.

#