perjantai 13.12.2019 | 08:55
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kolumnissaan: Villasukkien viemää

Perhonjokilaakso
Pe 8.11.2019 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tätä kolumnia kirjoittaessani pakkaan toisella kädellä kassia Helsingin-reissua varten.

Edessä on yön yli -reissu, joten ihan pelkällä käsilaukulla ei pärjää, mutta jotain tykötarpeita on sentään varattava mukaan.

Liekö keski-ikäistymisen oireita, mutta nykyään laukkuun tulee heitettyä melkein ensimmäisenä villasukat.

Mikään ei ole nimittäin kauheampaa kuin kylmät varpaat. Siinä tulee nopeasti äitiä ikävä ja tietysti äidin tikkaamia villasukkia.

Onneksi äiti on toistaiseksi pitänyt lapsensa villasukissa, sillä itse olen tikannut tähän mennessä ainokaiset villasukkani ala-asteen kuudennella luokalla.

Lopputulos oli ihan siedettävä ja sukat olivat useamman vuoden ahkerassa käytössä. Tiukka käsiala yhdistettynä aivan liian pieniin puikkoihin oli kuitenkin sen verran tuskastuttava yhdistelmä, etten ole sen koommin sukkahommiin ryhtynyt.

Aivan kaidalla tiellä en ole kuitenkaan pysynyt. Muutama vuosi sitten sain jostain päähäni, että tikkaaminen voisi tarjota mukavaa puuhastelua arki-iltoihin.

Koska muistin tiukan käsialani, yritin tällä kertaa tikata rennolla otteella. Kaikki sujui siihen asti hyvin, kun puikoilta tipahti ensimmäinen silmukka. Ja toinen. Ja kolmas. Kun kädet nihkeinä ja pää hiessä yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli, päätin jättää tekeleen tylysti kesken.

Löysin huivinalun vähän aikaa sitten sullottuna vaatekomeron taaimmaiseen nurkkaan. En raaskinut heittää sitä pois, sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka joskus kävisi niin kumma juttu, että innostuisin saattamaan työn loppuun. Vaikka rehellisesti sanottuna en usko sellaista päivää näkeväni, ilmeisesti jostain syystä haluan uskoa, että sisälläni asuva pieni käsityöihminen herää vielä jonain päivänä.

Siihen asti toivottavasti saan nauttia itseäni pitkäpinnaisempien kädentaitajien töistä.

#