perjantai 13.12.2019 | 06:47
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kohtalona kansanmusiikki – Kansanmusiikkilinjalla on aikaa yhteismusisoinnille ja itselle

Ville Kangas Perhonjokilaakso
Ke 13.11.2019 klo 19:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

KAUSTINEN

Opiskelijan toteamus Suomen parhaista ihmisistä hämmentää opettajakunnan edustajat hetkeksi.

– Jaa, ollaanko me parhaita ihmisiäkin? Vasta äskettäin totesitte, että parhaita opettajia, ihmettelee kansankynttilä Pilvi Järvelä. Hersyvä nauru täyttää salin, johon on kokoontunut pari opettajaa ja liuta opiskelijoita.

Kaustisen kansanmusiikkilinjalaiset (entinen Ala-Könni -opisto) vaikuttavat aidosti tyytyväisiltä päätökseensä vetäytyä pitemmäksi aikaa Kaustisen musiikilliseen syleilyyn.

– Täällä on opettajilla sellaista aitoa välittämistä. On helppo olla. Lisäksi asuntola on tuossa vieressä, monesti soitellaan illatkin. Ja jotkut käyvät vielä viikonloppukursseilla eri puolilla maata. Paikallisten kanssa saa soittaa ja hehän soittavat kaikki. Hyvin meidät on otettu vastaan, ei tällaista ole missään muualla, kehuvat opiskelijat.

Ikähaitaria linjalaisilla on syksyn tähän mennessä karttunut kuudestatoista seitsemäänkymmeneen vuoteen. Mukana on niin kansanmusiikkia lyhyesti ja pitkästi harrastaneita, kuin jazzmusiikin saralta ponnistaviakin. Joku on pitkäaikaisemman soittimensa lisäksi halunnut – ja saanut – aloittaa viulunsoiton opiskelun. Toinen taas iloitsee siitä, että opetus tapahtuu pääosin korvakuulolta soittamalla. Eli nuotit, sointulaput ja muut tulevat kuvioon vasta sitten, kun kappale on jo tutumpi. Tällä tavoin viisut jäävät talteen päänuppiin ja muistuvat kuin taikaiskusta mieleen seuraavissa jameissa, juuri silloin kun ei satu olemaan nuottia mukana.

– Meidän linjan kantavana ajatuksena on se, että soitetaan, ja nimenomaan suomalaista ja lähialueiden musiikkia, opettaja Pilvi Järvelä kertoo.

– Aina ei tässäkään koulussa ole ollut ihan näin. Kun olemme kaikki uusia opettajia täällä, kävimme suunnitteluvaiheessa läpi joitain aiempien vuosien ja tekijöiden ohjelmia ja lukujärjestyksiä. Aikanaan on ollut teoriatunnit, musiikin historiat ja kaikki eroteltuina. Soittaminen on meidän nähdäksemme jäänyt tuolloin vähemmälle ja halusimme lisätä sen määrää. On toki yksityisiä soittotunteja ja periodiluonteisia erilaisiin aiheisiin perehtymisiä, mutta oikeastaan me pääosin soitamme. Viisi tuntia päivässä. Siinä ohjelmisto karttuu koko ajan. Samalla tulee sitten käytyä kappaleiden historiat, musiikin teoria-asiat ihan käytännössä ja niin edelleen. Se on meidän mielestämme tällaiselle linjalle paras lähestymistapa. Kukin opiskelija voi sitten halutessaan lähteä syventämään osaamistaan myöhemmin mihin suuntaan haluaa. Soittaminen on tähän kaikkeen erinomainen pohja.

Mikä sai sitten eri lähtökohdista tulevat, eri ikäiset opiskelijat hakeutumaan Kaustiselle kansanmusiikkioppiin? Käsi ylös!

– Hyvät opettajat oli se ensimmäinen, mikä pisti silmään. Tämä on etuoikeus, sanoo eräs.

– Tällainen mestari-kisälli -periaatteella soittaminen on käsityöammatin tai -harrastuksen eteenpäin siirtoa parhaimmillaan, tuumii toinen.

– Saa soittaa yhdessä ja jamitella. Sitä soittaja kaipaa, yksin puurtamisen sijaan. Bändit on isoja, ei ole niin väliksi onko virtuoosi, eikä tarvitse harmitella meneekö väärin. Sellaista herkkua on soittajalle harvassa, Kaustinen on aivan erityinen paikka, kertoo kolmas.

– Mulle tuli sähköpostiin viesti että teidät on hyväksytty. En edes muista hakeneeni. Sitten tulin ja kivaa on ollut, paljastaa neljäs.

Ja niin edelleen. Jokaisella on oma tarinansa.

Niin on Quebecista, Kanadasta kotoisin olevalla Patrick Banvillelläkin. Viime kesänä sattumalta Kaustisen festivaaleille reppureissatessaan hän tapasi viulisti-opettaja Esko Järvelän, joka houkutteli hänet hakemaan Kanadasta viulunsa ja palaamaan syksyllä takaisin opiskelemaan kansanmusiikkilinjalle.

– He was my destiny – hän oli kohtaloni, tuumii Patrick ääni väristen. Toimittaja hyssyttelee, että nyt varovasti – niin on nimittäin erään toisenkin paikallaolijan. Vastapuolella huonetta punastelee aiemmin mainittu Pilvi, Eskon vaimo.

Kaustisen kansanmusiikkilinjalla on mahdollista opiskella syys- ja kevätlukukauden lisäksi myös lyhyempi periodi, tapauksesta ja ajankohdasta riippuen. Käynnissä on jatkuva haku ja halukkaille voidaan räätälöidä mahdollisuuksien mukaan opintopätkä, jossa voi oppia esimerkiksi että (Varilan) ’Veikko on sitä mieltä, ettei viulun kieltä liika kintiälle passaa kiertää’. Tai jotain muuta. Toki jokahiselle suositellaan mahdollisimman pitkää syventymistä opintoihin. Täten halutaan varmistaa opiskelijan kasvoille mahdollisimman leveä ja paikallaan pysyvä kestohymy hänen siirtyessä aikanaan takaisin kotikonnuilleen musiikkiperinnettä eteenpäin viemään.

#