tiistai 14.7.2020 | 11:55
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Vuokko Lahti kirjoittaa kolumnissaan yhtenäisyydestä: "Rakentaen ja kooten, ei hajottaen ja halliten"

Ti 26.11.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Eteläisemmillä pohjanmailla on ruvettu kokoamaan voimia. Kahden aikoinaan niin vahvan ja täysin erilaisen maakuntaidentiteetin nostattajan Ilkan ja Pohjalaisen (Vaasa) hynttyyt on lyöty yhteen. Taustalla on kaiketi puhtaasti raha, mutta jännittävää on nähdä, miten se maakuntien luonteeseen, identiteettiin ja yhteistyöhön vaikuttaa.

Keski-Pohjanmaan puolella ei kokoavia voimia ole nähty. Soite-asiat ja niiden uutisointi repivät pientä maakuntaa rikki sisältä. Hajalle poljetaan rakenteita joka tasolla, kuntayhtymän sisällä, puolueiden sisällä ja välissä sekä paikkakuntien päättäjien keskuudessa. Jopa siitä riidellään, ovatko työntekijät ansainneet konserttinsa lauritähkineen vai ei.

Tätä vastaan historian kertoma tuntuu suorastaan kummalliselta. Pieni Keski-Pohjanmaan maakunta on ollut edelläkävijä aikoinaan maakunnallisen koulutuskuntayhtymän perustamisessa ja nyt sitten 2010-luvulla sote-asioissa. Ja mikä tällaisen on mahdollistanut?

– Se että pieni maakunta on ketterä ja yksimielisyys päätöksenteossa on ollut helppo löytää, sanoo kaustislainen Paavo Puumala, elämänsä sivistysasioiden parissa puurtanut.

Lehti voi olla jopa oman alueensa kuntien ainoa yhdistävä tekijä. Aikoinaan Perhonjokilaakson kunnillakin oli lehden lisäksi myös yhteinen kansanterveystyön kuntainliitto, mutta tuo rakenne on hajonnut kuntien välisiin näkemyseroihin ja lopulta yhteiskunnan muihin rakenteiden muutoksiin. Tällä hetkellä näkyvin yhdistävä tekijä paikallislehden lisäksi on Perhonjokilaakson kansalaisopisto, jonka historiaa varten juuri Paavo Puumalaa jututin.

Hänen muistoissaan opistoa 50 vuotta sitten perustettaessa yksimielisyys esimerkiksi Vetelin ja Kaustisen kesken saavutettiin helposti: Vetelistä tuli kansalaisopiston keskuspaikka Kaustisen tuella ja Veteli lupasi tukea Kaustista musiikkikoulun (josta myöhemmin jalostui musiikkilukio) synnyttämisessä. Ollapa tuollaista yksimielisyyttä näiden kuntien kesken yhä ja muissakin asioissa kuin koulutuksessa!

Myös Keskipohjanmaa-lehti on alueensa kokoava tekijä. Yhä tärkeämmäksi sen rooli nousee, kun naapurimaakuntien lehdet on lyöty yhteen.

Ei nimittäin tunnu itsestään selvältä, että meidän pienen maakuntamme asema säilyisi, varsinkaan kun eripuraa tuntuu olevan joka asiasta ja joka sektorilla. Sen vuoksi toivoisin maakuntalehdenkin olevan juuri se rakentava ja kokoava tekijä, ei hajottava ja hallitseva. Kriittistä journalismiakin voi tehdä rakentavasti.

Väistämättä nousevat mieleen toisen maakunnan suuren sivistysmiehen Viljo S. Määttälän sanat, joilla hän elämäntehtäväänsä summasi:

– Tärkeintä on aina ollut maakunnan eteen tehtävä työ.

Maakunnan eteen tehtävä työ. Eli ei se, mitä minä teen tai mitä sinä teet, vaan mitä tehdään yhdessä alueen ja identiteetin hyväksi.

Se pätee joka tasolla, kodissa, pitäjässä, jokilaaksossa ja maakunnassa. Jos rakenteet ovat säilyttämisen arvoisia, etsitään yhdistäviä tekijöitä ekumeenisessa hengessä myös maallisissa asioissa. Rakennetaan ja kootaan, ei hallita ja hajoiteta.

Kirjoittaja on toimittaja ja ikäihmisten perhehoitaja, jolla on työn alla myös Perhonjokilaakson kanslaisopiston historiikki.

#