Paikallisuutiset

Veteliläinen Pentti Pöytäsaari haavoittui 19-vuotiaana Lapin sodassa ja joutui saksalaisten vangiksi

Juttu Pentti Pöytäsaaresta on julkaistu Perhonjokilaaksossa 25.9.2014. Pöytäsaari asuu edelleen kotonaan Räyringin Finnilässä.

Pentti Pöytäsaari asuu edelleen omakotitalossaan Vetelin Räyringissä. Hän osallistui jatkosotaan ja Lapin sotaan sekä jäi saksalaisten sotavangiksi.
Pentti Pöytäsaari asuu edelleen omakotitalossaan Vetelin Räyringissä. Hän osallistui jatkosotaan ja Lapin sotaan sekä jäi saksalaisten sotavangiksi. Kuva: Mauri Aho

Veteliläinen sotainvalidi Pentti Pöytäsaari on syntynyt maaliskuussa 1925, ja ensi vuonna tulee täyteen 95 vuotta.

Sotavamman Pentti Pöytäsaari sai kantaakseen 7.10. 1944, aika tarkalleen 70 vuotta sitten. Hän haavoittui Portimojärven taistelussa, joutui saksalaisten vangiksi ja oli kymmenen kuukautta Narvikissa.

Miten arki sujuu?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Pikkuhiljaa se tässä. Oudolta kyllä tuntuu, kun jäin yhtäkkiä yksin.

Puoliso kuoli vuonna 2013. Pentti toimi puolison omaishoitajana pitkään. Nyt aikaa on sitten hiukan enemmän, joskus Pentti poikkeaa vanhalla kotipaikalla Kalliojärvellä, mutta suurin osa ajasta kuluu kotioloissa.

Mutta mennäänpä vielä sodan tapahtumiin.

Pentti Pöytäsaari kuului siihen 1925 syntyneiden ikäluokkaan, joka koulutettiin pikaisesti ja lähetettiin rintamalle vain vähän ennen jatkosodan päättymistä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Jännittävää oli seurata loppuuko sota ennen kuin koulutus päättyy. Ei loppunut sota, ja kun jatkosota loppui, tuli päälle vielä toinen sota Lapissa, jossa välirauhansopimuksen vaatimusten mukaisesti ruvettiin ajamaan saksalaisia pois maasta.

Pentti Pöytäsaari oli samassa komppaniassa kuin veteliläinen Erkki Laasanen. Pentin joukkue oli Ranualta Rovaniemelle johtavan tien varressa Saukkojärven kylän kohdalla. Lähestyttiin rinnettä, johon saksalaiset olivat kaivautuneet. Vastassa oli ankara tulitus, sieltä tuli kevyen kranaatinheittimen ammuksia ja käsikranaattejakin, niitä piti väistellä etteivät suoraan päähän kopsahtaneet.

Eteneminen pysähtyi ja joukkue sai määräyksen vetäytyä. Siinä vaiheessa vihollisen tulitus osui Pentin jalkaan. Hän arveli, että liikkumaan ei enää pääse ja makasi hiljaa kanervikossa. Aikansa odoteltuaan hän lähti konttaamaan muiden perään. Takaa kuului jotain kolinaa ja kun Pentti käänsi päänsä, napsahti luoti silmään. Liikut loppuivat siihen.

Illansuussa hän heräsi. Aika pian saksalainen ryhmä tuli taistelualuetta tarkastamaan ja löysi haavoittuneen suomalaisen. Yksi saksalaisista esitteli asetta ja näytti siltä, että Kalliojärven miehen vankeus päättyy lyhyeen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pentti kuitenkin päätti vaihtaa puheenaihetta. Hän otti esille takinpalteen alta ensiapusiteen ja antoi sen saksalaiselle, joka ihme kyllä kiersi siteen Pentin haavoittuneen silmän päälle. Uhkaava tilanne raukesi siihen.

Miesjoukko lähti ja tuli yö. Pentti kääriytyi manteliin, veti kenttälakin syvälle päähänsä ja yritti nukahtaa. Oli nimittäin useampi vuorokausi menty vähillä unilla Ranualta lähdön jälkeen. Välillä Pentti oli unessa, yöllä hän heräsi ja ihmetteli, kun lunta satoi, sitä oli kertynyt viitisen senttiä.

– Ajattelin, että missähän sairaalassa olen, mutta kun näin taivasta vasten kuusten latvojen huojuvan, muistin taas, että ulkona ollaan...

Saksalaiset palasivat ja muistuttivat, että suomalaiset ja saksalaiset eivät ole enää aseveljiä.

– Sanoin, että tiedän kyllä sen. Tästäkin huolimatta paikalle tuli kaksi miestä ja paarit.

Siitä alkoi Pentin sotavankeus.

Vaikka lähellä oli joukkosidontapaikka, siellä Pentille ei tehty mitään vaan kuljetettiin Rovaniemelle, jossa vammautuneeseen jalkaan laitettiin lasta. Samana yönä saksalaiset olivat juuri polttamassa Rovaniemenä.

– Ihmettelin, kun yöllä katselin kaupungille, että mikä siellä loimuaa.

Vasta Muoniossa saksalaiset antoivat Pentin lääkärin käsittelyyn.

– Se oli ronskia meininkiä, sitä voisi nimittää melkeinpä kidutukseksi. Kädet sidottiin nahkaremmillä taakse ja mies laitettiin hoitopöydälle selälleen. Toinen lääkäri korjasi silmää ja toinen jalkaa. Oli siinä aika lailla avuton olo, eikä siellä mitään puudutusta tai nukutusta annettu. Asento oli niin hankala, ettei siinä liikkumaan päässyt vaikka kuin olisi kipuja ollut.

Saksalaiset kohtelivat vankeja ja erityisesti suomalaisia vankeja ajoittain julmasti. Toki se riippui porukasta. Vangit sen sijaan tulivat toistensa kansa hyvin toimeen, varsinkin suomalaiset ja venäläiset. Venäläisiä leirillä oli paljon, jonkun verran miehiä myös entisen Jugoslavian alueelta.

Kun on haavoittunut ja puolustuskyvytön, vaaditaan lujuutta.

– Piti vain yrittää olla rauhallinen ja yrittää pysyä leikin puolella, muistelee Pentti Pöytäsaari selviytymiskeinoja.

Sotavankeusaika tuntui pitkältä ja kevätpuolelle meni ennen kuin kotiväelle lähti postikortti, jossa kerrottiin, että Pentti Pöytäsaari on kansainvälisellä internointileirillä. Siihen saakka hänestä tiedettiin vain, että mies oli kadonnut.

Kotona oli vanhemmat sekä kaksi nuorempaa veljeä, vanhempi veli oli rintamalla, hänkin haavoittui samoihin aikoihin kuin Pentti.

Mitenkä oli, tuliko vankeusaikana kuolema koskaan mieleen?

– Kyllä se tuli sillä hetkellä, kun vihollisen luoti napsahti silmään. Ennätin siinä ajatella, että näinkö äkkiä kuolema tulee.

Seitsemän kuukautta hän oli vankileirillä ja kaksi kuukautta norjalaisessa sairaalassa. Vielä ennen vapautumista piti olla kolme viikkoa Hangossa karanteenissa. Kotiin Kalliojärvelle Pentti Pöytäsaari pääsi samoihin aikoihin, kun sotakaverin ja samassa komppaniassa palvelleen Laasasen Erkin ikäluokka kotiutettiin elokuussa 1945.

Pentin haavoittumista seuraavana päivänä haavoittui myös Erkki Laasanen ihan samoilla seuduilla, Saukkojärven kylän lähellä Palovaaran risteyksen lähistöllä.

Pentti Pöytäsaari on kirjoittanut vankeusajan kokemuksista kirjan Sotavangin katkera taival. Muutama vuosi sitten Tomi Saarijärvi teki dokumentin kolmesta sotaveteraanista. Pentti Pöytäsaaren lisäksi mukana olivat edesmennyt kauhavalainen taistelulentäjä Mauno Fräntilä ja vimpeliläinen SS-joukoissa palvellut Kullervo Latvala.

Vankeusajan jälkeen Pentti Pöytäsaari palasi Kalliojärvelle. Palautuminen vankeusajasta kesti runsaan vuoden. Kun isä oli kirvesmies niin ensimmäinen isompi työmaa Pentillä oli veistää hirret naapurissa sijaitsevan Rauman tilan navettaan yhdessä isänsä kanssa. Lieneekö niskaa lämmittänyt kevätaurinko vaikuttanut vai mikä, mutta silmästä pään sisään mennyt kiväärin luoti lähti liikkeelle 2,5 vuoden kuluttua haavoittumisesta ja tuli pintaan.

– Ajoin kiireesti Suurkarin puheille. Se taisi tykätä, kun pääsi saksilla leikkaamaan kuulan pois. Sitten se vähän puhdisti luotia, otti sen pihtien nokkaan ja kävi odotussalissa näyttämässä kaikille, mitä oli löytänyt.

Edelleen luoti on Pentti Pöytäsaarella tallessa.

Luodin löytyminen oli Pentillekin yllätys. Luoti oli mennyt pään sisään niin tarkasti, että muutaman millin ylempää se olisi osunut aivoihin.

– Kerran tapasin kuntoutuksessa miehen, jolla oli ollut konepistoolin luoti paikallaan 45 vuotta. Se oli sellaisessa paikassa, että sitä ei leikkaamalla saatu pois.

Siviilissä Pentti Pöytäsaari opetteli kirvesmiehen töitä, hirsiveistosta siirryttiin rakennusten runkojen piirutukseen, mutta kun vanhemmista aika jätti, Pentti Pöytäsaaresta tuli maanviljelijä.

Naimisiin hän meni vuonna 1954, puoliso löytyi parin kilometrin päästä, Kalliojärveltä myös.

Tila oli tyypillinen keskipohjalainen maanviljelystila, oli karjaa, peltoa ja metsää. Kun ikää tuli, Pentti Pöytäsaari osti omakotitalon Finnilästä ja siellä hän edelleen eläkepäiviään viettää.

Katkeraksi Pentti Pöytäsaari ei itseään nimitä.

– Olen sitä koittanut vähän karttaa. Vankileirillä ajattelin, että jos sieltä joskus pois pääsen, en kotioloista turhanpäiten valita.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä