Paikallisuutiset

Nimipäivä: Järvelä, joka erottuu nimellään – Iiro Järvelä on toisen polven metallimies

KAUSTINEN

Metalli Järvelässä työskenteleväIiro Järvelä (38) muistelee tehneensä ensimmäisen kerran metallitöitä yläasteella. Siitä se sitten lähti.

Armeijaan saakka Iiro kulki rintarinnan kaksoisveljensäVisan kanssa. Valtio erotti kaksoset, sillä armeijassa heidät laitettiin eri tupiin.

Yritys on poikien isän Raunon vuonna 1987 perustama. Metalli Järvelän alla työskentelee nyt 22 henkilöä. Lisäksi yritysperheeseen kuuluu Metalli Järvelä Laser.

Moni on sanonut, että ottakaa myyntimies. Mutta jo nyt tuumataan hukkua töihin. Iiro Järvelä

– Joka päivä joutuu laittamaan haalarit päälle. Ei välttämättä koko päiväksi, mutta on siellä sellaisia juttuja, mitä saa itse käydä tekemässä, kertoo Iiro.

Iiron vastuualue on putkien taivutuspuoli, missä hän on tuotantopäällikkönä.

– Siellä on yksi taivutuskone, jonka käyttöä en ole opettanut vielä muille. Taivuttajista, osaajista on pulaa, hän sanoo ja vinkkaa samalla työpaikkaa.

– Siihen ei oikein valmista työntekijää löydy, vaan on koulutettava täällä, sanoo Iiro.

Järvelät tekevät työnsä alihankkijoina. Työ tulee asiakkaalta ja toisinaan on mietittävä, että miten piirustusten mukaiset osat toteutetaan. Iiro Järvelä nauttii haasteista ja ratkaisujen pohtimisesta.

– Oon ajatellut, että stressaaminen on turhaa. Jonain päivänä se homma on tehty ja niin se on tähän saakka mennyt.

Haasteellisten osien tekemistä testataan etukäteen lähinnä silloin, kun Järvelöille tarjotaan isompaa urakkaa.

– Silloin kokeillaan, sillä onhan sen onnistuttava, sanoo Järvelä.

Erikoisen Järvelöiden yrityksestä tekee se, että heillä ei ole koskaan ollut myyntimiestä. Tieto alihankkijayrityksestä on kiirinyt puskaradioita pitkin.

– Moni on sanonut, että ottakaa myyntimies. Mutta jo nyt tuumataan hukkua töihin.

Iiro Järvelä kuvailee, että tilauskirjat ovat aina tässä hetkessä täynnä. Työt tiedetään tarkemmin kuukaudeksi eteenpäin, mutta vakioasiakkaiden ansiosta on varmaa, että töitä tulee tarjolle.

Metalli Järvelällä on tavoitteena kasvaa ja tarkemmat strategiat, visiot ja viiden vuoden suunnitelmat ovat yrittäjien päässä.

– Kyllä me investoidaan ja panostetaan konekantaan. Asiakkaita palvellaan mahdollisimman hyvin, kuvailee Iiro Järvelä.

Iiron omat harrastukset ovat jääneet viime vuosina vähille. Aikaisemmin kesäisin Iiro on harrastanut golfia lähialueen kentillä ja joskus ulkomailla kaveriporukallakin reissaten.

– Jos ensi vuonna ehtisi Kokkolan ja Lappajärven kentillä käymään, hän toivoo.

Iirolla on 3-vuotias poika, Alexander, joka asuu noin kuukauden kerrallaan Iiron luona Kaustisella ja sen jälkeen kuukauden pojan äidin luona Tukholmassa.

– Kun poika on äitinsä luona, niin teen töitä niin paljon kun ehdin, kertoo Järvelä.

Pojan kanssa Iiro elää normaalia arkea, tehdään ruokaa ja leikitään. Järjestely on toiminut nyt parin vuoden ajan, mutta kouluiän lähestyessä on mietittävä asiaa uudestaan.

Nyt Alexander viettää joulua Kaustisella ja vielä haastatteluhetkellä etsinnässä oli joulupukki. Iiro itse muistaa lapsuutensa pukin pelottavana taljanuttuisena hahmona.

– Isännän veli ja kaveriporukka kierteli Järvelässä pukkina, muistelee Iiro.

Joulua on tarkoitus viettää mahdollisesti kokoontumalla Visan perheen kotiin.

Iiron nimen alkuperästä osasi kertoa parhaiten Iiron ja Visan äitiHilkka Järvelä. Satakunnasta kotoisin oleva Hilkka ajatteli, että kaksospoikien nimien tuli erottua, kun sukunimi kuitenkin oli Järvelän kylällä yleinen Järvelä.

– Siellä oli niin paljon Järvelä-nimisiä ja monella samoja nimiä. Etsiminen oli kova, ettei olisi kaimoja. Ainakaan samalla sukunimellä, kertoo Hilkka Järvelä.

Hilkan serkun pojalla oli nimenä Iiro, joka oli jäänyt mieleen. Hän katseli kuitenkin koko kalenterin läpi. Kaksosille löytyi nimiksi Iiro Joonas ja Visa Samuel.

– Nimien täytyi olla erilaiset ja se onnistui, sanoo Hilkka.