Paikallisuutiset

Kaustislaislähtöinen Tytti Kuusinen on Naisten Vaahteraliigan arvokkain pelaaja – ensi vuonna unelma urasta USA:ssa toteutuu

Tytti Kuusinen on Naisten Vaahteraliigassa Suomen arvokkain pelaaja ja moninkertainen arvokisamitalisti. Ensi kaudeksi hän suuntaa pelaamaan USA:han.

KAUSTINEN

KunTytti Kuusinen syntyi kaustislaiseen Kuusisen perheeseen kevättalvella 1993, eivät naiset Suomessa vielä pelanneet amerikkalaista jalkapalloa. Nyt 26 vuotta myöhemmin Kuusinen on maamme arvostetuimpia pelaajia lajin parissa ja edessä siintää kausi USA:ssa.

Tytti varttui Kuusisen perheen kuopuksena Viiperin kylässä. Peruskoulun jälkeen hän suuntasi Kälviälle kulttuuriopistoon, mistä matka jatkui media-assistenttina Seinäjoelle kulttuurituotannon opintoihin.

– Muutettuani Seinäjoelle huomasin, että siellä voi pelata jenkkifutista, Kuusinen kertoo. Lajin fyysisyys kiinnosti nuorta naista, joka oli lapsesta saakka ollut hyvin urheilullinen.

– Nuorena harrastin jalkapalloa 10 vuoden ajan. Jo ala-asteella pelasin sählyä poikaporukassa ja otin vastaan melko kovia iskuja, hän naurahtaa.

19-vuotiaana Seinäjoella Kuusinen lähti luokkakaverin kanssa kokeilemaan lajia. Ensimmäiset naiset olivat aloittaneet amerikkalaisen jalkapallon pelaamisen Suomessa neljä vuotta aiemmin. Kaveri ei lajista innostunut, mutta Kuusinen jäi sille tielle.

– Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Oma laji oli löytynyt.

Nyt takana on seitsemän kautta. Vuodesta 2015 Kuusinen on kuulunut myös naisten maajoukkueeseen. Kaksi vuotta sitten hän muutti poikaystävänsä kanssa Espooseen ja kasvattiseura Seinäjoki Crocodiles vaihtui Helsinki Wolverinesiin.

Kuusisen pelipaikka on keskushyökkääjä, mitä hän kuvailee kontaktipitoisimmaksi paikaksi pelissä.

– Minulle annetaan pallo ja yritän päästä mahdollisimman pitkälle.

Käytännössä häntä saa yrittää estää millä tavalla tahansa, vain kamppaaminen ja kasvomaskista repiminen on kiellettyä. Joissakin Euroopan maissa lajissa on helpotuksia naisille, mutta Suomessa näin ei ole. Ainoa ero miesten peliin verrattuna on hieman pienempi pallo. Peli on hetkittäin hurjaa katsottavaa, mutta mitään isompaa tapaturmaa minulle ei ole koskaan sattunut, Kuusinen vakuuttaa.

Ominaisuuksiltaan Kuusinen kertoo sopivansa parhaiten juuri keskushyökkääjän paikalle ja sen puolesta puhuvat myös naisen saavutukset. Kahden viime kauden aikana hänet on valittu sekä Naisten Vaahteraliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi, että lajin tähdistökentälliseen keskushyökkääjänä.

–Tämä on siitä hieno laji, että erilaisille pelaajille on omia vahvuuksia vastaavia pelipaikkoja. Itseäni koukutti se, että saat tulla sellaisena kuin olet. Lajin voi aloittaa vanhempanakin.

– Joukkueessani on tällä hetkellä pelaajia 16-vuotiaasta yli nelikymppisiin, Kuusinen kertoo ja kehottaa lajista kiinnostuneita rohkeasti kokeilemaan. Naisille lähimmät harrastusmahdollisuudet löytyvät Perhonjokilaaksosta katsottuna Seinäjoelta ja Vaasasta. Itse lajiin on mahdollista päästä tutustumaan ensi kesänä myös Kokkolassa, missä Karleby Goats on tuonut jenkkifutiksen takaisin liki 25 vuoden tauon jälkeen.

Naiset eivät pelaa jenkkifutista ammattilaisina missään maailmassa. Niinpä myös Kuusinen käy päivätöissä Helsingissä työterveyspalveluja tarjoavan yrityksen viestinnän ja markkinoinnin suunnittelijana. Arki täyttyy pitkälti harjoittelusta, sillä treenejä on kuudesti viikossa. Lajiharjoitusten lisäksi aikatauluun sisältyy myös vajaa pari vuotta sitten aloitettu painonnosto.

Innostus USA:han lähtöön syttyi maajoukkueen peleissä.

– Urani kohokohtia on MM-kisat Kanadassa 2017, kun kohtasimme jenkit. Hävisimme ottelun, mutta maailman parhaita vastaan pelatessa edessä oli sellainen vastus, että halusin päästä oppimaan lisää. Myös USA:ssa naiset pelaavat harrastepohjalta, mutta piirit lajin parissa ovat suuremmat. Parhaillaan Kuusisella on selvityksessä asumisjärjestelyt ja viisumiasiat maahan. Viiden kuukauden vierailun mahdollistaa osittaiset etätyöt Suomessa.

– Odotan innolla maailman parhaiden oppiin pääsyä. Mielenkiintoista katsoa, kuinka pitkälle voi kehittyä ja miten nöyrä pohjalaistyttö omaksuu kovan kilpailukulttuurin myös omassa joukkueessa, hän naurahtaa. Vaatimattomuutta Kuusiselta ei puutu. Ennen häntä Amerikkaan on lähtenyt Suomesta yhdellä kädellä laskettava määrä naispelaajia.

Kysyttäessä, voiko lajissa tästä eteenpäin edetä korkeammalle tasolle, Kuusinen pudistelee hetken päätään. Naisten ammattilaisjoukkueita maailmassa ei ole, mutta USA:n ammattiliiga NFL:ssä on jo muutamia naisvalmentajia, Kuusinen vinkkaa. Ensiaskelet valmennuksen parissa ovat naisella edessä Suomessa jo tulevalla kaudella liiton alkeisleirillä.

– Olen todennut, että tästä on tullut itselle sellainen elämäntapa, mistä tuskin koskaan pystyy täysin irtautumaan, Kuusinen hymyilee.

Kotiseudulla Kuusinen pyrkii käymään aina pidemmillä lomilla. Jouluksi kaikki sisarukset kokoontuivat lapsuudenkotiin.

– Joulu oli mukavaa rauhoittumisen aikaa ennen uuden kauden koitoksia, kertoo Kuusinen, joka suuntaa alkukeväästä kohti USA:ta. Kausi valtameren takana kestää huhtikuusta heinäkuulle, eli loppukaudeksi hän ehtii mahdollisesti pelaamaan vielä Suomeenkin, missä kausi päättyy yleensä syyskuussa.