lauantai 15.8.2020 | 13:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Matkalla Unescoon -kolumni: Unter-Kaustisella tavataan

To 9.7.2020 klo 18:57

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kävin Kaustisella ensi kerran joskus 1970-luvun lopulla. En tiedä, ketkä olivat festivaalin päätähtiä, mutta muistan kuunnelleeni innoissani joillakin pihamailla Tyyne Pahkamäen ja Aapeli Hautasen tapaisia rempseitä laulajia. Vaikutuin myös hanuristilegenda Tauno Krossin ja joikaaja Nils-Aslak Valkeapään virvokevahvisteisesta jamista Pelimanni-kapakassa. Varsinaisista konserteista jäi mieleen vain Heikki Laitisen ja Kankaan pelimannien rajoja rikkova show.

On pakko tunnustaa, että festivaalin tuolloinen valtavirta – eli se kuulu kaustislainen viulunsoitto – kiinnosti minua koko juhlilla ehkä vähiten. Se ja tanhut ja sosialististen maiden valtiolliset kansantanssiyhtyeet.

Muutaman 1970-luvun vierailun jälkeen taisi kulua pari vuosikymmentä ennen seuraavaa visiittiä. Muutos oli melkoinen. 1990-luvun lopussa tyylien kirjo oli radikaalisti laajentunut ja koko kekkerit paisuneet huimasti. Ison areenan vetonauloina esiintyivät nyt iskelmä- ja rocktähdet.

Jotain pysyvääkin oli: päälavan tapahtumat vetivät minua yhä puoleensa vain satunnaisesti, eikä kaustislainen pelimanniviulismi vieläkään ollut ykkösprioriteettini. Mieleenpainuvimmat tapaukset löytyivät jälleen jättifestarin liepeiltä, kuten vaikkapa ex-Hullujussi Eeki Mantereen johtama monituntinen jami Pelimannitalon kahvilassa ja lähiseudun nuorten soittajien yöllinen Beatles-toivekonsertti.

Olen vuosien varrella yrittänyt etsiä festarien marginaaleista sitä mikä olisi persoonallista, epätavanomaista, railakkaan yksinkertaista, rosoista, rämäkkää, viistosti virnistävää ja/tai vähän kummallista. Yhtä tai useampaa näistä hyveistä ovat edustaneet mm. Vanhanpiian poikien vinksahtaneet kupletit, poikapolkkabändi Tötterssön, hämmentävä Kaskifolk-produktio, skiffleyhtye Laamasen Saha & Pumppu ja monet muut.

Tämä yleensä julkisuudelta varjoon jäävä alue, saksalaisittain sanoen eräänlainen ”Unter-Kaustinen” kuuluu festarikokemukseni ytimeen muttei ole mikään ”virallisen” festivaalin vastakohta vaan sen olennainen osa. Sillä juuri Kaustisen juhlien valtaisa koko mahdollistaa sen kirjavan moninaisuuden, josta itse kukin voi etsiä mieleisensä.

Tämä kaikki aasinsiltana varsinaiseen aiheeseen: toivon yksinkertaisesti, että nyt netissä järjestettävä VirtuaaliKaustinen toteutuu ellei ihan yhtä laajana niin ainakin yhtä monenkirjavana kuin fyysinen vastineensa, että sen sivuilla voisi samaan tapaan vaellella omia polkujaan joidenkin osviittojen avulla ja että aineistoa esiteltäisiin ja jäsenneltäisiin ja esiin nostettaisiin leveällä haravalla ja oivaltavasti täysin erisorttisia makupaloja.

VirtuaaliKaustisen kokoa ja kirjoa ei käsittääkseni rajoita muu kuin palvelintila, ja vaikkei se livekokemusta korvaakaan, sillä on loistava mahdollisuus tarjota jokaiselle oma Unter-, Ûber- tai Mittel-Kaustisensa nettiformaatissa. Maailmanperintöviulismin kera tahi sitä ilman.

Kirjoittaja on eläköitynyt toimittaja, joka soittaa folk-yhtyeissä Herrasväki Lindfors ja Tre Meloes.

#