sunnuntai 24.1.2021 | 15:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anna Vehkalampi kolumnissaan: Jyrkkä ei työuupumukselle

Ti 1.12.2020 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Työuupumus on ollut pitkään tapetilla niin uutisissa, sosiaalisessa mediassa kuin ihmisten huulilla.

Työporukan kahvihuoneessa käy hiljainen supina siitä, kuka viimeksi uuvahti. Suorapuheisimmat saattavat töksäyttää uupuneen olleen vain liian herkkä. Tai päinvastoin liian vähän jotakin. Miksi kukaan muuten uupuisi? Eikö se ole asenteesta kiinni? Miten on mahdollista, että ihminen kuormittuu työstä? Eikö työn tulisi olla antoisaa ja mukavaa? Ajanvietettä siinä missä harrastuksetkin?

Työ voi olla helppoa, mutta täyttääkö se silloin palkitsevuuden kriteerit. Onko väärin tehdä työtä, jossa ei kehitä itseään tai ympäröivää yhteiskuntaa. Entäpä työ, jota tehdään vain ja ainoastaan rahan vuoksi.

Jo itsessään rahasta puhuminen ja sen liittäminen työhön saa aikaan hienovaraisen, jännittyneen ilmapiirin.

Kuka tienasi viime vuonna eniten ja kuka taas sai huomattavan palkankorotuksen. Kateellisia riittää! Työn ympärille liitetään paljon teemoja, jotka ovat vahingollisia ja johtavat tähän paljon puhuttuun, mutta usein väärinymmärrettyyn teemaan: työuupumukseen.

Meiltä vaaditaan nykyaikana ihan mielettömän paljon.

Haluaisin olla ihminen, joka ei noteeraa näitä vaatimuksia. Voisin ummistaa silmäni velvollisuuksilta ja muiden ihmisten ja yhteiskunnan vaatimuksilta. En kuitenkaan toimisi omaa moraalia kohtaan oikein.

Nykyään oletetaan, että työ vastaa omaa kyky- ja taitotasoa. Näitä valmiuksia harjoitetaan koulussa, jotta niistä voisi myöhemmin kehittyä työelämän taitoja. Olen samaa mieltä siitä, että ei ole väliä kuinka korkealle kouluttautuu, kunhan täyttää oman käytettävissä olevan potentiaalin oikein. Ei siis alisuoriudu eikä yritä ylisuoriutua tilanteessa, jossa se johtaisi ennen pitkää uupumiseen. Tärkeää on myös työn merkityksellisyys ja motivaatio.

Se mikä toiselle on työtä, voi toiselle olla silkkaa hauskanpitoa.

Kysymys kuuluukin: saako ihminen tehdä työtä, josta nauttii. Onko kaikki työ samanarvoista ja kuka taas saa määrittää työn arvon.

Arvostan sitä, että ihmisillä olisi aikaa tehdä työtä ja tehdä muutakin kuin työtä.

Olisi mahtavaa, jos työntekoa ei leimaisi ainainen resurssien vähyys, kiire ja stressi. Toisekseen ihmisen elämässä on paljon muutakin kuin työ. On mieltä rauhoittavia ystäviä, rakas ja merkitystä tuova perhe, välittömiä kohtaamisia tuntemattomien kanssa, omia innostavia harrastuksia ja projekteja, aikaa haaveilulle ja niin edelleen.

Toivon, että työnantajat eivät katso kieroon niitä ihmisiä, jotka haluavat tehdä 80 prosenttista työviikkoa. Ei ole väärin panostaa omaan hyvinvointiin ja sitä kautta sekä perheen että yhteiskunnan hyvinvointiin.

Tällä valinnalla voi tehdä laadukasta työtä mutta määrällisesti vähemmän.

Olkoon työsi mielekästä, innostavaa ja mahdollisimman palkitsevaa. Älä koskaan unohda tehdä työtä sydämelläsi, mutta älä anna koko sydäntäsi työlle.

Kirjoittaja suosittelee Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt - tietokirjan lukemista. Kirjassa käsitellään nuorten ihmisten burnoutin hurjaa lisääntymistä. Siinä tiivistyy hyvin tämän ajan paineet niin työ-, ihmissuhde- kuin arkielämässä.

#