perjantai 16.4.2021 | 22:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Viulupedagogi Mauno Järvelä sai Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnon merkittävistä kulttuuriteoista näppäripedagogiikan kehittäjänä ja pelimanniperinteen säilyttäjänä

Tiina Ruotsala
La 27.2.2021 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Soitto ja musiikki itsessään on arvokasta välittipä se taidemusiikin traditiota tai pelimanniperinnettä. Näin voisi kiteyttää viulupedagogi Mauno Järvelän ideologiaa soiton ilosta ja siitä, että musiikki kuuluu meille kaikille. Järvelä vastaanotti Suomen Kulttuurirahaston Kalevalanpäivän aattona jakaman suurpalkinnon. Kulttuurirahasto jakoi kolme 35 000 euron palkintoa merkittävistä kulttuuriteoista. Järvelän lisäksi palkinnon vastaanottivat akateemikko Kaisa Häkkinen ja kuvataiteilija Kuutti Lavonen.

– Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä tulevaisuus toisi tullessaan vastatessani myöntävästi kutsuun aloittaa Perhojokilaakson musiikkiopistossa musiikinlehtorina, sanoo Mauno Järvelä.

Järvelä muistaa vielä tarkkaan, miten pestiä hänelle tarjottiin. Festivaalit olivat lopuillaan ja väki teki lähtöä kun opiston rehtori Heikki Julkunen pyysi Järvelää Perhonjokilaakson kansalaisopistoon opettamaan. Ihan sillä asia ei ollut selvä, vaan Järvelän piti hakea tointa virallisesti ja hän väsäsikin hakemuksensa savoksi, koska "Julkunen puhui vain savonkieltä".

Useamman vuoden ajan Järvelää ei voitu vakinaistaa, sillä häneltä puuttui pedagogin pätevyys. Joka vuosi piti siis väsätä työpaikkahakemus, kunnes Julkunen väsyi moiseen ja haki opetusministeriöstä Järvelälle poikkeuslupaa vakinaistamiselle. Tulihan se, ja Riitta Uosukaisen allekirjoituksella vahvistettu paperi on edelleen jossain vintin varastossa.

Mauno Järvelän kehittämä näppäripedagogiikka on vahvistanut asemaansa suomalaisen musiikin kentässä, ja ja yhtä lailla se on laajennut pikku hiljaa ulkomaille – ensin Pohjoismaihin ja sitten Saksaan, Sveitsiin, USA:han, Etelä-Afrikaan ja viimeisimpänä Viroon. Järvelän opetuksessa klassinen ja kansanmusiikki eivät sulje toisiaan pois, vaan esimerkiksi kansanmusiikki rikastuttaa opetusta ja sitä voidaan käyttää ihan alusta saakka.

Lisäksi pelimanniopettaja korostaa yhteissoiton merkitystä. Näppärikursseille ei pyritä, vaan sinne hyväksytään kaikki, myös pikkukurssilaisten vanhemmat. Mauno Järvelä sanoo, että sama soiton ja oppimisen ilo, joka on nuorilla kurssilaisilla on yhtä vahvana myös heidän opetukseen osallistuvilla vanhemmillaan.

Järvelä korostaa, ettei Suomeen tarvita omaa näppärikoulua. Metodin ajatustavasta pitäisi vain ottaa kiinni ja käyttää sitä musiikinopetuksessa opistoissa ja konservatorioissa aina Sibelius-Akatemiaan saakka.

Yksi merkittävä etappi näppärikoulutuksessa saavutettiin vuonna 2015, jolloin Sibelius-Akatemian kunniatohtori Mauno Järvelä kutsuttiin musiikkikasvatuksen vierailevaksi professoriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan. Tämän jälkeen näppäripedagogiikkaan on suhtauduttu akatemiassa vielä vakavammin. Järvelä on toiminut vierailevana luennoitsijana Taideyliopistossa vuosittain ja kurssille osallistuvilta opiskelijoilta vaaditaan valmisteluun osia Mauno Järvelän ja Antti Huntuksen toimittamasta Näppäripedagogiikka-kirjasta. Järvelän tytär Alina Järvelä on käynyt luennoimassa myös Sibelius-Akatemian solistisella osastolla.

­– Aika on muuttunut. Frigg on soittanut Sinfonia Lahden konsertissa, Aili (Järvelä) soitti Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin solistina Taidetestaajat-konserteissa. Itse koulutin Vaasan kaupunginorkesterin jousisoittajia, ja viikon työ huipentui striimattuun Mentorien matkassa -konserttiin.

Vaikka keskipohjalaistoimittaja luulee, että kansanmusiikki on jo saanut täydellisen hyväksynnän suomalaisissa musiikkipiireissä, Järvelä vastaa, ettei se ihan niin mene. Esimerkiksi Vaasassa Järvelän tuloa mentoriksi kyseenalaistettiin. Tosin ensimmäisen päivän jälkeen pelimannin korviin kuului nurkan takaa orkesterin viulistin lausahdus kollegalleen, että tästä taitaa tulla kiva viikko.

Suomalainen kansanmusiikki on Mauno Järvelän mukaan liian lähellä meitä, joten sitä ei tahdota hoksata. Hän uskoo tilanteen muuttuvan parempaan suuntaan Unescon statuksen myötä, joka toteutunee tänä vuonna. Kaustislainen viulunsoitto on ehdolla aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Järvelä muistuttaa, että kyseessä on koko Perhonjokilaaksoa ja suomenruotsalaista aluetta koskeva perinne. Ja lisää on tulossa. Työn alla on ullavalaisen viuluperinteen tallennus.

– Siinä on runkona Kalle Puskalan ja Aatu Vähälän perinne.

Järvelä korostaa, ettei Suomeen tarvita omaa näppärikoulua. Metodin ajatustavasta pitäisi vain ottaa kiinni ja käyttää sitä musiikinopetuksessa opistoissa ja konservatorioissa aina Sibelius-Akatemiaan saakka.

KUKA

Mauno Järvelä

Pelimanni ja viulupedagogi.

Elvyttänyt ja uudistanut lasten ja nuorten musiikkiharrastustoimintaa kehittämänsä näppäripedagogiikan kautta.

Näppäritoiminnan osallistujamäärät lasketaan nykyisin tuhansissa.

Säilyttänyt elävänä kaustislaisen viulunsoittoperinteen, joka on matkalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Muusikkona vaikuttanut keskeisesti nykykansanmusiikin kehittymiseen erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla toimineen Kankaan pelimannien ja 1980-luvulla perustetun JPP-yhtyeen kautta.

Taiteellinen työ erityisesti yhtyemusisoinnin uudistamisessa sekä säveltäjänä, sovittajana ja esiintyjänä.

Pelimannisävelmien taltioija ja nuotintaja.

Julkaistujen nuottikirjojen määrä on huomattava ja turvaa suomalaisen perinnemusiikin siirtymistä uusille soittajapolville.

#

Kommentoi 2 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.