torstai 30.6.2022 | 17:10
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Minä ja Mikhailo – Vili Ruuska hahmottelee kolumnissaan, millaista olisi jakaa koti ukrainalaisen pakolaisen kanssa

Pe 18.3.2022 klo 07:00

Pitäähän sitä auttaa miestä – kaikkia – mäessä. Ukrainan sodan sytyttyä länsimainen Eurooppa on toiminut siteeraamani vakiintuneen sanonnan mukaisesti. Liittovaltiotasolta yksilön valintoihin, voidaan aiheellisesti todeta.

On kerätty materiaaliapua. On kuskattu sitä tiet sakeina pakettiautoista. On pudotettu kolikkoja avustusjärjestöjen kirstuihin, joista ne aikanaan löytävät tiensä ukrainalaisten taskuihin. Pärjäätte varmaan näillä esimerkeillä.

Yhden auttamiskeinon vielä lisään, koska käytän sitä aasinsiltana kolumnin varsinaiseen aiheeseen. Jotkut ovat ilmoittautuneet halukkuutensa tai ainakin valmiutensa majoittaa sotapakolaisia koteihinsa. Eräät heistä ovat jo tehneetkin niin.

Moinen ajatus on käynyt mielessäni. Täsmennän, että olen pohtinut, millaista olisi elää saman katon alla ukrainalais(t)en pakolais(t)en kanssa. Korostan, että tämä on ainoastaan ajatusleikki, joskin mehukas sellainen. Suotta kuitenkaan säästelen sitä yksityiseksi Havukka-ahon ajatteluksi, joten tässä pyörittelyni julkiseen jakoon.

Ajatusleikkini kantaa nimeä "Minä ja Mikhailo". Se on teoreettinen – semminkin kun Ukrainan liikekannallepanon takia Mikhailo ei pääse lähtemään maastaan.

Muita käytännön ongelmia ei olisi. Vuokrakaksioni neliöt riittäisivät kovinkin kahdelle hengelle. Pohjaratkaisukin on puoltava tekijä. Siinä kestää toisen elää leveästi, ja silti sopu sijaa antaisi.

Ellei Mikhailo ole Krimiltä laakeri- ja pistaasipuiden katveesta, hän sopeutuisi Suomen ilmastoon ja kasvillisuuteen. Pienet väestökeskittymät vaatisivat totuttelua. Etenkin kun tietää suomalaisten käyttäytymismallit tuntemattomia kohtaan. Hiljaista olisi.

Kiitollisuudenosoitukseksi Mikhailo valmistaisi minulle maansa ruokakulttuuria mukailevan juhla-aterian: borssikeittoa, golubtsia eli täytettyjä kaalikääryleitä ja derunya eli raastetusta perunasta valmistettuja pannukakkuja.

Ei mikään perisuomalainen kattaus eikä houkuttelevin – rehellisyyden nimissä. Mikhailon reaktio kenties olisi samankaltainen, kun hän saisi eteensä lautasellinen kampsukeittoa tai liikutusperunoita tai muttia. Kunnon satsi mämmiä kruunaisi kaiken.

Ruisleipä, ukrainalaisten ja suomalaisten yhteinen herkku, menisi parhaiten alas. Suomalainen juomakulttuuri juomavalikoimineen uppoaisi Mikhailolle. Ja jalkapallo. Ja yleisurheilu. Pesäpallokin, kuka tietää...

Ehkä minä ja Mikhailo tulisimme juttuun keskenämme.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.