maanantai 28.11.2022 | 04:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Matti Hakamäki kolumnissaan: "Yhdessä ja laajalla rintamalla"

Ke 24.8.2022 klo 09:00

Kaustislainen viulunsoitto liitettiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa. Hakemuksessa asia määriteltiin maantieteen osalta laajasti: Kaustinen, Halsua ja Veteli ovat perinnealueen ytimessä, mutta myös seutukunnan ja maakunnan musiikkiperinteen ja siihen liittyvien asioiden katsotaan kuuluvan samaan alueeseen. Kaustisen festivaalien, vaikutteiden leviämisen ja pelimanniharrastuksen kautta ilmiön vaikutusalue laajenee koko Suomen kattavaksi ja jopa pohjoismaiseksi.

Hakemusprosessin aikana kohteen otsikon sisältöä ja muotoa kyseltiin asian omakseen kokevilta perinteenharjoittajilta, Kaustiselta ja muualta. Yhteisö halusi nostaa otsikkotasolla esiin nimen ”Kaustinen” sekä sanan ”viulunsoitto”. Ne haluttiin otsikkoon, koska ne ovat ihmisille tuttuja, ne koettiin omaksi, ja otsikosta haluttiin ytimekäs ja selkeä.

Kokonaisuudessaan ilmiön otsikko on ”Kaustislainen viulunsoitto ja siihen liittyvät käytännöt ja ilmaukset”. Nämä käytännöt ja ilmaukset tarkoittavat, paitsi esimerkiksi tanssiperinnettä ja alueen kanteleperinnettä, myös kaikkea sitä, mikä mahdollistaa, ympäröi ja ruokkii itse soittoperinnettä. Niitä voivat olla esimerkiksi tarinat, käsityöt, tavat ja juhlat.

Yhteisöjen niin kuin yksilöidenkin identiteetit koostuvat lukemattomista eri kerroksista ja kokonaisuuksista. Sillä tavalla aluetta yhdistävä musiikkiperinnekin voi kytkeytyä yhteisön jäsenten elämään muiden yhdistävien tekijöiden kautta, vaikkapa raviurheilun, kansanlääkinnän, pesäpallon, talonrakentamisen, marjanpoiminnan tai yritystoiminnan kautta. Oleellista on tunne, että kuulumme yhteen ja jaamme yhteistä identiteettiä.

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen ja luetteloiden keskiössä on aina perinteen sosiaalinen ja kulttuurinen funktio, eli se, miten perinteet näkyvät yhteisöjen arjessa ja juhlassa ja mikä merkitys niillä on niille ihmisille ja ryhmille, jotka niitä harjoittavat, tulkitsevat, vaalivat ja pitävät arvossa. Yhteisöt myös itse määrittelevät, mitä niiden perinteisiin kuuluu ja mikä niissä on merkittävää. Ulkopuolelta, Helsingistä tai Pariisista, ei voida tulla sanomaan, kuka kaustislaista viulunsoittoa saa määritellä ja kuka sitä voi hyödyntää. Valta ja vastuu on aina yhteisöllä, eli ihmisillä ja ryhmillä, jotka perinteen omakseen kokevat.

Näistä lähtökohdista kaustislaisen viulunsoiton pääseminen Unescon luetteloon on mitä mainioin alusta erilaisille kehittämistoimenpiteille alueelle. Status tulee määrittelemään alueen tunnettuutta vuosikymmeniksi eteenpäin. Sitä voi ja on syytä hyödyntää mitä moninaisimmilla tavoilla. Nyt kun luetteloinnin ensimmäinen juhlahumu on laskeutunut, tulisi laittaa pyörät pyörimään ja hankkeita vireille.

Oleellinen kysymys on: osataanko tarjoutunut maailmanluokan tilaisuus alueella hyödyntää? Työtä, tarmoa ja toimenpiteitä se vaatii, mutta yhdessä ja laajalla rintamalla se onnistuu.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.