keskiviikko 5.10.2022 | 21:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maija Ahonen kolumnissaan: Unelmahöttöäkin tarvitaan

Pe 23.9.2022 klo 07:00 | päivitetty pe 09:29

Käydessäni kirjahyllyäni läpi käteeni osui pieni kirjanen, jonka kansiteksti lupaa paljon: Hyvä elämä – Lyhyt oppimäärä. Kyse on Saku Tuomisen teos, jossa hän puhuu muun muassa unelmoinnin tärkeydestä.

Vaikka opuksella on ikää liki kymmenen vuotta, sen viesti ei ole vanhentunut. Tuominen toteaa, että lapsille haaveilu tuntuu olevan luonnollista ja vaivatonta. Toisin on meidän aikuisten kohdalla. Tuomisen sanoin: ”Olisi loogista ajatella, että kasvaessamme kykymme haaveilla kasvaa. Näin ei kuitenkaan käy. Kasvamisen sijaan supistumme.” Ja tämä siitäkin huolimatta, että taitomme tavoitella omia unelmiamme ovat karttuneet vuosien varrella.

Tuominen haastaa suhtautumaan haaveiluun kuin harrastukseen, jolle kannattaa varata erikseen aikaa. Toisaalta hän myös kehottaa pitämään unelmien siivouspäiviä. On hyvä osata luopua unelmistaan, päivittää haaveiden listaa. Elämä muuttuu, joten on luonnollista, että unelmat muuttuvat. Vanhaan ei pidä takertua.

Tuomisen kirjaa silmäillessä pohdin, kuinka helposti meiltä aikuisilta unohtuu unelmointi – varsinkin viime vuosina se on jäänyt helposti jos jonkinlaisen poikkeustilan alle. Haaveilu tuntuu turhalta, kun horisonttia ovat hämärtäneet vuoroin pandemia, sota ja inflaatio.

Isoja ongelmia vasten Tuomisen unelmapuhe saattaa kuulostaa hötöltä, joka on pelkkää ajanhukkaa. Tietyissä tilanteissa se voi toki sitäkin olla, mutta silti väitän: kyllä ihmisellä pitää unelmia olla. Unelmointi on elämänmerkki, ihmistä eteenpäin vievä voima myös hankalissa tilanteissa.

#