| ° | m/s | |
Jos kaipaat takuuvarmaa keskusteluaihetta, tässä sinulle sellainen: otapa puheeksi teiden talvihoito. Saat varmasti mielipiteitä suuntaan jos toiseen.
Tämän sain huomata jälleen kerran, kun perkasin Perhonjokilaakson tiekyselyyn saatuja vastauksia. Kartoitimme verkkokyselyllä, kuinka tyytyväisiä tienkäyttäjiä alueen väki on. Kyselyn sato on koottu aukeamalle 16–17.
Hajonta oli suurta. Osa on todella tyytyväisiä tienkäyttäjiä, osa taas pitää talvihoitoa täysin luokattomana.
Esimerkiksi pelkästään kantatie 63:n ja valtatie 13:n kulkijoiden kokemuksissa on suuria eroja. Yksi antaa kiitosta, toinen puolestaan kritiikkiä aurauksesta ja liukkaudentorjunnasta.
Äkkipäätä saattaa tuntua, että jokin tässä ei nyt täsmää. Silti väitän, että tyytyväinen ja tyytymätön saattavat molemmat olla yhtä oikeassa. Turvallisuuden tunne on nimittäin hyvin henkilökohtainen kokemus. Se riippuu esimerkiksi siitä, minkä tasoisia teitä käyttää ja ennen kaikkea mihin aikaan tiellä liikkuu.
On selvää, että maailma näyttää kovin erilaiselta vasta yhdeksäksi työpaikalle ajelevan silmin kuin kukonlaulun aikaan starttaavan näkökulmasta. Tympiihän se, jos joutuu lähteä täysin pöpperöiselle tielle yöllisen lumisateen jälkeen.
Myös uudet kilpailutukset saattavat näkyä tienhoidossa. Mikäli urakoitsija vaihtuu, samalla muuttuu yleensä myös aura-auton lähtöpaikka ja aurausjärjestys. Yhden näkökulmasta tienhoito saattaa siis parantua ja toisella heikentyä, vaikka hoitotaso pysyisi sinänsä entisellään.
Mitä sitten tehdä, jos oikein tympii?
Itselläni pahinta ärtymystä taittaa yleensä ymmärrys siitä, miten teiden talvihoito toimii. Aura-auto ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä puhisemaan, jos ja kun kritiikkiin on aihetta. Vain palautetta antamalla voi yrittää vaikuttaa.
Tässä on siis hyvä nyrkkisääntö: ely-keskuksen teillä käytetään Palauteväylää tai Tienkäyttäjän linjaa. Kuntien kaavateistä annetaan puolestaan palautetta suoraan kuntaan. Vielä kun tiedät, mikä tie kuuluu kenellekin, hyvä tulee.
TILAAJILLE
