Henna Huttunen, Raahesta Iisalmen kautta Halsualle yhdeksän vuotta sitten muuttanut on osa pienen kylän yhteisöä.

– Tulin tänne rakkauden perässä, mutta rakastuinkin lopulta Halsuaan, Henna sanoo.

Pikkukunnassa viehätti erityisesti yhteisöllisyys ja viime vuosina Henna on ajautunut erilaisiin yhdistyksiin ja luottamustoimiin. Ehkä siksikin, että hän ei osaa sanoa ei. Monta vuotta hänestä tuntui, että kaikki tunsivat hänet, mutta hän ei tuntenut ketään. Nyt tilanne on korjaantunut. Halsualle hänet tuonut rakkaus kuitenkin jäi, mutta 7-vuotiaan pojan, Teemun isän kanssa heillä on toimiva yhteishuoltajuus.

Henna Huttunen tekee tällä hetkellä kahta työtä. Hän tekee aamu- ja iltanavetat MTY PasiAnssin navetassa ja päivisin tallihommia oman hevosalan yrityksen kautta Karhulahden tallilla.

Yhteisöllisyys näkyy Huttusen mielestä esimerkiksi siinä, että kun Kototaloksi kutsutun rivitalon naiset päättivät pitää Halsuan adventtikalenterissa luukun, tuli paikalle mukava kourallinen väkeä.

– Minä ajattelin, että ei kukaan tule. Mutta niin vain ihmiset löytää paikalle.

Huttunen on vastikään aloittanut Halsuan nuorisoseuran puheenjohtajana. Sen lisäksi hän on kunnanhallituksessa, Hevosjalostusyhdistyksessä sekä yrittäjäyhdistyksen hallituksessa.

– Ajattelen, että saisi täällä pidettyä ne palvelut, mitä täällä on. Ettei häviäisi pieni kunta maailmankartalta.

Nuorisoseuran suhteen Huttunen toivoo, että nimenomaan nuoria voitaisiin herätellä toimintaan.

Hennan syntymä ja lapsuus on erilainen. Hän syntyi Raahessa ja äitinsä oli silloin vain 14-vuotias. Hennan äiti oli keskustellut lapsen antamisesta adoptioon.

– Kun äidin äidin äiti, Vieno-mummo siitä kuuli, hän sanoi, että tästä suvusta ei ketään laiteta pois. Hän hoitaa, Henna kertoo.

Niin Henna muutti suoraan synnytyslaitokselta isomummonsa hoiviin. Henna kutsui kasvattiäitiään aina Vieno-mummoksi ja mummo oli Hennan syntyessä vasta kuusikymppinen. Vieno-mummon luona hän asui kouluikäiseksi saakka, jonka jälkeen hän muutti asumaan äitinsä kanssa.

– Pienempänä olin äidin kanssa enemmän sisarus, ja nykyään meillä on ihan hyvät välit.

Erityisesti Vieno-mummon kanssa Henna puhui aina avoimesti perheestään. Vieno-mummo kertoi Hennalle sen minkä tämän isästä tiesi, mutta muuten isä ei ole hänen elämässään ollut läsnä lainkaan.

– Vieno-mummolle pystyin aina soittamaan. Hän auttoi tosi paljon, monessa mielessä. Olen vahvojen naisten kasvattama.

Kasvattiäidin kuolema vuonna 2012 oli Hennalle kova paikka. Vieläkään hän ei ole pystynyt käymään Vieno-mummon haudalla.

Oman nimensä Henna sai äidiltään. Napanuoraan kietoutunut lapsi vietiin synnytyksestä suoraan teho-osastolle ja lapselle tehtiin hätäkaste. Hennan äiti ei tiennyt edes lapsen sukupuolta ja tarjosi nimeksi Juho-Matiasta. Uusi nimi oli keksittävä lennosta, joten mieleen tuli ensimmäisenä ajatuksena Henna Maria.

– Se oli kyllä yleinen nimi silloin. Ala-asteella meitä oli kolme Henna Mariaa, naurahtaa Henna.

Hennan ulkonäkö on muuttunut radikaalisti viimeisten 1,5 vuoden aikana. Sitä ennen hän oli päässyt työterveyden kautta leikkausjonoon, tavoitteena päästä vatsalaukun ohitusleikkaukseen. Sitten tuli korona ja leikkausjonot eivät edenneet, joten Henna sisuuntui eikä jaksanut enää odottaa. Hän hakeutui yksityiselle Viroon ja pääsi leikkaukseen.

– Tuli ero, muutto ja leikkaus. Ei nyt ihan saman viikon aikana, mutta samassa kuussa ainakin, Henna Huttunen kertoo.

Siinä hän sitten opetteli elämään kahdestaan pojan kanssa, huomattavasti pienemmillä ruoka-annoksilla.

– Olen aina ollut tosi iso ja meidän suvussa on isoja. Viimeksi ala-asteella olen varmaan painanut alle sata kiloa. Mutta osaan minä laihduttaa. Sain monesti 20 kiloa pois, mutta sitten on tullut 25 kiloa takaisin.

Leikkauksen jälkeen kiloja on kadonnut Huttusesta lähes 70. Vaatteet ovat menneet moneen kertaan uusiksi. Hän tunnustaa kuitenkin, että pää ei ole tahtonut pysyä muutoksessa mukana.

– Olen aina käynyt kirppareilla ja nyt sieltä löytääkin itselleen. Mutta edelleen kirppiksellä iloitsen helposti, kun löytyy isoja kokoja. Edelleen koen, että olen iso ja en tahdo ymmärtää, että mahdun pienempiin väleihin.

Myös liikkuminen on pienentyneillä kilomäärillä helpompaa.

– Nyt on kiva lähteä lenkille. Ja olen aina inhonnut salitreeniä, mutta nyt voisin mennä sinnekin, Henna sanoo.

Leikkauksesta Henna on kertonut avoimesti, ja hän kokee, että leikkauksella on stigmansa. Hänen mielestään monet ajattelevat vatsalaukun ohitusleikkausta poppaskonstina.

– Mutta ei tämä ole mikään taikakalu. Tämänkin voi ryssiä. Nyt vain yritetään pitää tämä saavutettu tulos, hän toteaa.

Uusia tuulia on Huttusen elämässä luvassa, sillä hän hakeutui jatkamaan aikanaan alkutekijöihin jäänyttä agrologin koulutusta monimuotoisena Jyväskylän ammattikorkeakouluun.

– Tällä hetkellä tuntuu, että yleisesti ottaen on hyvä olla. On tekemistä ja töitä. Toivotaan, että maatalous ei tosin Suomesta kaadu, sillä se on se, mitä osaan tehdä kunnolla, Henna Huttunen sanoo.

Juttua muokattu 20.1. klo 13.45.