Paikallisuutiset

Meiltä maailmalle: Tero Hyväluomaa ja Matias Tyniä yhdistävät juuret Vetelissä – Kaksikon perinnemusiikkilevy oli ehdolla Emma-gaalassa

Helsingissä asuvia muusikoita Tero Hyväluomaa jaMatias Tyniä yhdistävät juuret Vetelissä ja intohimo musiikkiin sekä perhonjokilaisen perinteen vaalimiseen.

Freelancermuusikkona ja säveltäjänä työskentelevä Tyni ei osannut pelätä työn epävarmuutta. Hän vain meni unelmien perässä.

– Yrittäjän arkea tämä on ja monesti ei tiedä, mitä töitä tekee muutaman kuukauden päästä.

Hyväluoma puolestaan tunnustaa, että aluksi uravalintaa tehdessä hirvitti, että pärjääkö hän kapealla alalla, Hyväluoman leipälajina kun on kansanmusiikki ja kevyen puolen viulismi. Tähän asti töitä on kuitenkin riittänyt ja myös tulevaisuuden suhteen Hyväluoma on huoleton. Siitäkin huolimatta, että tällä erää kalenterimerkinnät päättyvät tulevaan syksyyn.

Vielä Perhonjokilaaksossa asuessaan kummallekaan miehelle ei ollut päivänselvää, että he tulevaisuudessa elättävät itsensä musiikilla. Musiikkiuran lisäksi Tyni haaveili myös koodarin ja psykologin ammateista. Hyväluoma puolestaan on harkinnut kaupan alaa ja opettajankoulutuslaitosta.

– Kakkosvuosikurssilla Sibeliusakatemiassa kuitenkin ajattelin, että katsotaan nyt nämä kortit, Hyväluoma toteaa.

Hyväluoman matka muusikoksi alkoi viuluopinnoilla viisivuotiaana Räyringin koululla kansanlaisopistossa. Hän aloitti viuluopinnot klassisesta musiikista ja jatkoikin niitä musiikkilukion loppuun saakka. Ahkeran harjoittelun seurauksena hän pääsi Sibelius-Akatemiaan. Vaikka soittotunneilla tahkottiinkin kansalaisopistossa ja lukiossa klassista, kulki kansan- ja muu kevyempi musiikki siinä rinnalla käytännössä koko ajan.

Matias Tynin musisointi puolestaan alkoi vuonna 1995 Vetelin poikakuorossa ja Maarit Nikulan pianotunneilla. Yläasteella hän siirtyi soittamaan Keski-Pohjanmaan konservatorioon ja Kaustisen musiikkilukion jälkeen Tyni lähti Pop Jazz Konservatorioon ja siirtyi sieltä valmistuttuaan Sibelius-Akatemialle kansanmusiikin aineryhmään. Nyt hän on viimeistä silausta vaille valmis maisteri.

Tynin tie kulki klassisen pianon soiton ja musiikkilukion jazzin ja progressiivisen rokin vaiheen kautta perinnemusiikkiin. Tynin sisko oli vienyt poikaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlille pienestä saakka ja muutenkin Tyni kuunteli kansanmusiikkia mielenkiinnolla vaikkei itse ryhtynyt sitä soittamaan kuin vasta reilusti parikymppisenä.

Musiikkialalla pärjätäkseen osaamisen ja persoonallisuuden lisäksi suuri merkitys on sillä, minkälaisia suhteita on luonut, Hyväluoma sanoo. Perhonjokilaaksosta kotoisin olevat muusikot vaikuttavatkin soittavan ristiin rastiin eri yhtyeissä samojen kavereiden kanssa.

Matias Tyni ja Tero Hyväluoma esimerkiksi vaikuttavat Topi Sahan yhtyeessä sekä Snekka-yhtyeessä, joka tosin ei ole vuosiin enää kovin aktiivisesti toiminut. Tyni soittaa pianoa Hyväluoma Group -yhtyeessä, jonka albumi oli myös Etno-Emma ja Teostopalkinto -ehdokkaana. Lisäksi Tyni soittaa Viitasen Piia -kokoonpanossa ja Antero Lindgrenin yhtyeessä, jossa myös kaustislainen Topi Saha on jäsenenä. Tero on mukana muun muassa Friggissä ja hänellä on Esko Järvelän kanssa duo.

– Juuret ja kotiseutu merkkaavat musiikin näkökulmasta paljonkin, Hyväluoma sanoo.

Perhonjokilaaksosta tulee paljon samalla tyylillä soittavia muusikoita – kavereita ja kollegoita – joiden kanssa tulee soitettua edelleen ja yhdessä on soitettu jo näppärikursseilta, tai viimeistään Kaustisen musiikkilukiosta saakka.

Viimeaikoina Tyni ja Hyväluoma ovat niittäneet mainetta Emma-ehdokkuutta myöten Perinnemusiikkia Vetelistä -albumillaan.

– Tuntuihan se mukavalta. Treenikopissa kun huhkii päivätolkulla niin mukava että tunnustusta tulee, Tyni sanoo.

Hyväluoma katsoo levyn olleen myös kulttuurityötä ja sille oli hienoa saada tunnustusta Emma-ehdokkuuden muodossa. Hyväluomasta perinnesävelmät on tärkeää saada kuuluviin.

– Se on hienoa musiikkia ja tyyli on vahvaa. Alueen ainutlaatuista perinnettä tulee vaalia ja tämä levy on siihen yksi väylä, Hyväluoma sanoo.

Kansanmuusikoille Perhonjokilaakson alueella jousen käyttö ja fraseeraus on sellaista, mitä ei ole muualla tullut vastaan. Hyväluoman ja Tynin mukaan soittajakohtaisia eroja on niin viulun soitossa kuin tämmäyksessäkin, mutta tyyli pysyy alueella tunnistettavan samanlaisena.

– Suomessa kun soitetaan suomalaista perinnemusiikkia harmoonilla niin se pohjautuu perhonjokilaaksolaiseen tyyliin, Tyni sanoo.

Siitä syystä tämmäystyyli on Suomessa melko yhteneväinen joka puolella.