tiistai 20.8.2019 | 03:46
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ville Kangas kolumnissaan: Nuutis-ulkijoiden sierna

Perhonjokilaakso+
Ti 13.8.2019 klo 18:00

Kieli on herkkä viestintäväline. Esimerkiksi tätä kolumnia voisi helposti jatkaa päin honkia seuraavasti: ”Kieli, jolla kieltä puhutaan, sijaitsee suussa”. Mikä vikana? No, lauseessa saatettiin loukata esim. viittomakielellä puhujia. Asiaa ei viittomakieltä taitamaton osaa välttämättä huomata, mutta loukkaushan se. Viittomakielellä kun puhutaan käsin ja elehtien. Asia on tässä esillä ainoastaan esimerkkinä, tarkoitus ei millään muotoa ole loukata viittomakielellä puhuvia.

Eri murteet tuovat oman mausteensa soppaan. Kun savolainen sanoo ihan mitä tahansa, se kuulostaa leppoisammalta kuin sama asia pääkaupunkiseutulaisen sanomana. Siksi kaikki puhelinmyyjät puhuvat savon murretta. Huomasitteko, taas loukkaus – tällä kertaa puhelinmyyjiä kohtaan. Eiväthän he kaikki tietenkään puhu savon murretta. Pääkaupunkiseutulaisiakin loukattiin, ilmaisemalla ajatus, että he saattaisivat olla muka jotenkin vähemmän leppoisia. Anteeksi siis puhelinmyyjät ja pääkaupunkiseutulaiset ja varsinkin pääkaupunkiseutulaiset puhelinmyyjät. Tämäkin oli vain esimerkki.

Kirjoitettu sana on hankalammin ymmärrettävissä kuin puhe, koska kirjoituksesta puuttuu kehonkieli ja äänenpainot, vaikkapa aito hymy. Sudenkuoppa on siinä, että kirjoittaja on usein yksin, eikä tule ajatelleeksi lukijain kaikkia mahdollisia reaktioita. Mahdotonta se lieneekin – ihmisiä ja huumorintajuja on monenlaisia. Ylhäisessä yksinäisyydessä kirjoittaminen aiheuttaa lisäksi helposti ”minäpä kerron miten asia on” -syndrooman. Näin käy ammattikirjoittajien piirissä, lehtien palstoilla, sekä nettikeskusteluissa.

Nykyään julkisien kirjoitteluiden – ja puheenkin – syynäys on toki tarkempaa kuin takavuosina. Ennen internetiä olisi periaatteessa ollut mahdollista vaikkapa kasvattaa suomalainen lapsensa kaauuukana ulkomailla ja opettaa hänelle suomen kieli ihan väärin. Siis järjestelmällisesti aivan päin honkia, ihan vain kujeillakseen. Sepä vasta! Kun lapsi aikuistuttuaan olisi lähtenyt tutustumaan vanhempiensa kotimaahan, olisi hän tervehtinyt lentokenttävirkailijoita: ”Möyhästä vaan! Tirkki nuutis-ulkijoiden sierna. Niker-vaanari kulsittios vaaker-sipulaattor nanna hap”. Virkailijat olisivat mulkoilleet epäillen, että mikähän hullu! Mutta on sillä Suomen passi? ”Suu-nakki kutkututtaa visapääsermoonin kasinaa. Melk nehistelen hyy! Pier.”, olisi tulokas jatkanut.

Perusteelliseen turvatarkastukseen ja jatkotutkintaan olisi viety moinen maahan pyrkivä ensikertalais-suomalainen. Nykyään tällainen jekku ei toimi, kun internetistä huomaa lapsi heti, että haa, vanhemmat huijaavat! Huomasitteko, tuossa edellä oli loukkauksia kaikkia suomalaisia ja kaikkia ulkomaalaisiakin kohtaan. Painotan siis, että tämäkin oli vain esimerkki. En asu ulkomailla (paitsi kaikkien muiden kuin suomalaisten mielestä) ja lasteni äidinkieli on suomi. Eihän tämä vain ollut loukkaus? Tiedän; kaikkien äidinkieli ei ole suomi jne. Näin helppoa se on. Pahoitteluni kaikille ulkomaalaisille ja suomalaisille!

#