keskiviikko 5.8.2020 | 17:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Satu Hotakainen kolumnissaan: Aktiivista taidetta

Pe 10.7.2020 klo 06:00 | päivitetty ma 10:52

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Esitykset, joissa yleisö pääsee aktiivisesti osallistumaan, eivät saa minua lähtökohtaisesti ryntäämään lippuluukulle.

Antakaa minun istua rauhassa ja katsoa, maastoutua näkymättömään massaan pimeään katsomoon, antautua siellä ottamaan kulttuurielämys väkevänä vastaan. Haluan juopua elämyksestä rauhassa, ilman painetta siitä, että joutuisin jotenkin ottamaan osaa muuten kuin kokijana. Siitähän minä pääsylippuni maksan, että saan istua alas ja nauttia eikä että saan itse osallistua teoksen valmistumiseen. En minä ravintolaankaan mene maksamaan siitä, että saan itse valmistaa ruokani.

Jos esitystä mainostetaan osallistavana, sana ei kaiu minussa mitenkään kauniina. Näin kävi myös lukiessani Dance All Year Long -nykytanssiprojektien esitystietoja. Tapahtuma, missä pitäisi jotenkin osallistua nykytanssiin? Voi hyvät hyssykät. Vaikka vähän valssata osaisikin, kuulostaahan tuo nyt kankean pohjalaisen korviin kovin vaivaannuttavalta. Onneksi kuitenkin sain haastatella tähän lehteen tapahtumaan teoksellaan osallistuvaa tanssijakoreografia, joka sai umpimielisen ajatusmaailmani hieman avautumaan.

Kati Raatikainen totesi, ettei hänkään pidä markkinoinnissa usein käytetystä sanasta "osallistava". Se kuulostaa hänenkin korviinsa pakottamiselta. Hetken juteltuamme huomasin, että ehkä olinkin ymmärtänyt koko osallistavan taiteen idean väärin, sekoitin sen mielessäni amerikkalaisten tv-ohjelmien stand-up -keikkakohtauksiin, jossa eturiviin eksyneet rassukat nolataan koko yleisön edessä.

Tarkoituksena onkin, että taiteen kokija saa hankkia omannäköisensä taidekokemuksen aktiivisesti niin, että hän saa itse päättää kuinka kauan mitäkin jaksaa kuunnella ja katsoa ja milloin on aika siirtyä eteen päin – ja toisaalta taas, missä hetkessä haluaa viivähtää pidempään.

#