sunnuntai 1.11.2020 | 02:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Saana Klemola kolumnissaan: Terveisiä työelämäbingosta!

Ti 13.10.2020 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Itseäni aina suuresti hämmentää, kun kuulen jonkun jääneen eläkkeelle yli 40 työvuoden jälkeen. Ensinnäkin tietysti ihmetyttää se, että joku edes voi jäädä eläkkeelle. Nimittäin suuresti epäilen, että liekö moista järjestelyä edes olemassa, kun omat 40 vuottani työelämässä tulevat täyteen. Toiseksi hämmentää se, että joku on onnistunut pysymään yli 40 vuotta samassa työpaikassa.

Itselläni on takana eläkettä kerryttäneitä työvuosia noin 15 ja erilaisia työsopimuksia löytyy takataskusta sellaiset 13. Näihin 13 työsopimukseen en edes laskenut Vetelin kotiseutumuseossa tehtyjä kesätöitä, vaikka sopimus minulla sinnekin oli. Työttömyysjaksoista minulla ei tietenkään ole sopimusta todisteeksi, joten sen takia en ihan joka vuodelle ole uusinut soppareitani.

Sen lisäksi, että olen kirjoittanut nimeni toistaiseksi ja määräaikaisesti voimassa oleviin työsopimuksiin, olen ollut mukana yhteistoimintaneuvotteluissa eli YT-neuvotteluissa suurin piirtein kolme kertaa. Kenties useamminkin. Kuka näitä nyt muistaa? Lisäksi olen katsonut sivusta, kun työkavereista on hankkiuduttu eroon vähän vähemmän virallista reittiä.

Olen odottanut pakokauhun vallassa puhelua tulevasta irtisanomisestani ja kiittänyt onneani, etten juuri hetkeä ennen potkujani ottanut asuntolainaa. Olen myös rehvakkaasti ilmoittanut työnantajalleni, että määräaikaista työsopimusta ei tarvitse jatkaa. Että mieluummin nostan työttömyyskorvausta kuin kuuntelen urpoja asiakkaita, joiden elämältä menee pohja kun aamun Hesari kolahtaa luukusta vasta viisi yli seitsemän aamulla. (Eikä vasta seuraavana päivänä kuten täällä Kehä III:n ulkopuolella.)

Olen myös irtisanonut itseni vähemmän rehvakkaasti, vaikka tiedossa sentään oli uusi työpaikka ja parempi palkka.

Jos joku ei siis tiennyt millaista työelämä nykyään on, niin tiedoksi vaan, että tällaistakin se voi olla. Vaikka työsopimuksessa lukisi, että se on voimassa toistaiseksi, niin mitään luottoa siihen minulla ei ole, että toistaiseksi on 40 vuotta.

Joku tutkija varmaankin sanoisi, että kärsin työelämän epävakaudesta, joka aiheuttaa ties minkälaisia sivuvaikutuksia aina vauvakadosta sitoutumiskyvyttömyyden kautta maksukyvyttömyyteen ja bruttokansantuotteen laskuun.

Mutta täällä myrskyn silmässä on oikeastaan ihan leppoisaa. Koskaan ei tiedä, mistä suunnasta alkaa tuulemaan. Kerran minulta kysyttiin työhaastattelussa, millaisesta musiikista pidän. En saanut paikkaa, vaikka en edes kuuntele musiikkia työpäivien aikana.

Kaikenlaisien työelämässä tapahtuvien muutosten ennakointi toki syö jonkin verran työtehoja. Kun ei koskaan voi olla ihan varma, mitä tuleman pitää. Sitä täytyy olla olemassa varasuunnitelman varasuunnitelma, jos joku työelämäbingon päävoitoista kuten irtisanoutuminen omasta tai työnantajan aloitteesta osuu kohdalle.

Itselläni onneksi on jo kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta selvitä työelämän muutoksista. Toista se on varmasti niillä, jotka ovat tehneet koko uransa samassa talossa. Siinä voi syntyä stressiä pelkästä eläkkeelle pääsystä!

#