keskiviikko 12.5.2021 | 16:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Perinnenyrkki: Ilmari Wirkkala evästi Kaustisen festivaaleja – Kirje vuodelta 1967 kertoo taiteilijan ajatuksia kansanmusiikkijuhlien ideasta

Kirje vuonna 1967 Kaustisen kunnanhallitukselle piti sisällään huomautuksia viulujen maksajasta, juhlapaikasta, musikaalista sekä aloittamisesta pienin askelin

To 28.1.2021 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Helsinkiläisen, tosin keskipohjalaislähtöisen, maa- ja metsätieteiden tohtorin Matti Palon yleisönosastokirjoitus osui maaliskuussa 1966 oikeaan hetkeen. Kaustisella oli järjestetty 1960-luvun alussa onnistuneesti kansanmusiikkijuhla kruununhäineen ja purppureineen.

Maatalousnäyttely ja presidentti Kekkosen läsnäolo olivat lisänneet kuntalaisten itsetuntoa. Kaustisen kisat olivat ruokkineet kuntalaisten uskoa siihen, että suurten tapahtumien järjestäminen on pienessä kunnassa mahdollista.

Matti Palo ehdotti, että Kaustinen voisi kansanmusiikin kehtona järjestää kansainvälisen kansanmusiikkitapahtuman, koska kunnassa on omasta takaa niin paljon osaamista musiikin saralla.

Kaustisen kunta ryhtyi ripeästi toimiin hankkiakseen laajalti henkistä ja taloudellista tukea kansanmusiikkijuhlille. Taiteilija Ilmari Wirkkala oli yksi heistä, jonka mielipiteellä katsottiin olevan arvoa, vaikka tämä 77-vuotiaana ei enää jaksanut seurata kaikkia ajatuksia.

Marraskuun 2. päivänä 1967 Ilmari lähetti kirjeen Kaustisen kunnanhallitukselle. Eräänlainen perimätieto on ollut viidenkymmenen vuoden ajan, että Ilmari Wirkkala olisi suhtautunut musiikkijuhlaideaan kielteisesti. Kansanmusiikki-instituutin arkistosta löytynyt kirje kertoo kuitenkin erittäin viisaasta ja kaukonäköisestä ajattelutavasta, joka sietää tulla historiaan kirjatuksi.

Ilmari kertoo lukeneensa kansanmusiikkifestivaaleista, ”joita en tahdo maahan lyödä, mutta kunnan olisi hyvä etukäteen laskea, mitä viulut tulisivat maksamaan”. Hän nostaa esiin viisi kysymystä, jotka kannattaa selvittää. Niistä yksi on ulkomailta tulevien esiintymispalkkiot, majoitus ja ylöspito. Wirkkalaa askarruttavat suuret palkkiot ja hän huomauttaa, että esimerkiksi Sibelius-juhlat ovat tuottaneet Helsingille miljoonien tappiot.

Hän nosti esiin myös sen, että esimerkiksi 5000 katsojan ulkoilmajuhla tarvitsisi katetun stadionin aputiloineen, jotka jäisivät turhan pantiksi, ellei juhlilla ole jatkuvuutta.

Sisätilojen rakentaminen olisi kallista, suurempia konsertteja varten tarvittaisiin enemmän tiloja kuin keskikoulun tai nuorisoseuran tilat. Edelleen Ilmari Wirkkala muistutti, että autojen ja bussien paikoitustiloiksi tarvitaan viisi hehtaaria maata. ”Ei missään ole maa niin kallista kuin Kaustisella, joten siihen menee pitkä penni.”

Lopuksi Wirkkala ehdotti, että juhlia varten olisi sepitettävä kansanmusiikin tapaan näyteltävä musikaali. ”Sen libreton kirjoittaminen ja säveltäminen maksaa, samoin esiintyjät, sillä vain ensiluokkaista on näytettävä, jos tahdotaan maine säilyttää.”

Ilmari Wirkkala ehdotti kaustislaisille, että aloitettaisiin pienestä, etteivät henkselit repeytyisi. Aluksi kutsuttaisiin vain Keski-Pohjanmaa ja ruotsinkieliset pitäjät, koska näin vaikeaa majoituskysymystä ei tarvitsisi ratkaista. ”Eikös kaustislainen sano, että pitää ajatella ennen kuin viheltää”, Ilmari Wirkkala päätti kirjeensä kunnanhallitukselle.

Kuten jälkipolvet nyttemmin tietävät, Kaustisen kansanmusiikkijuhlista muodostui menestystarina, mikä ei vähennä Ilmari Wirkkalan kirjoittamien rivien arvoa. Kaikki hänen esittämänsä kysymykset tulivat ratkaistaviksi aikojen saatossa. Mielenkiintoista on, että hän otti tuossa vaiheessa esille jo tarpeen tilata musikaali, jota ensimmäisiltä festivaaleilta alkaen on kutsuttu Kaustisen kavalkadiksi.

Ilmari Wirkkalan kotiseuturakkaus ei tietenkään horjunut, vaikka kotikunnan puuhamiehet ja -naiset ryhtyivät alun alkaen järjestämään korkein tavoittein festivaaliaan ja huolimatta Utissa asuvan emerituksen varoittavista sanoista. Festivaalit-sanasta Wirkkala ei pitänyt. Helmikuussa 1968 kansanmusiikkijuhlien ohjelmapäällikkö Viljo S. Määttälällä kirjoitti Wirkkalalle, voisiko tämä suunnitella heinäkuun 18.-21. päivien ensimmäisille festivaaleille tunnuksen. Määttälän mukaan sellaiseksi sopisi tyylitelty viulu-vaakuna, ehkäpä vain ääriviivoin piirrettynä.

Määttälä kirjoitti lisäksi, että mahdollisesti joku kaustislainen on neuvotellut asiasta myös Tapio Wirkkalan kanssa, mutta tämän tuloksesta ei ole tietoa.

Ilmari ei tälläkään kertaa raaskinut sanoa ei, kun oli kyse kotipitäjän avunpyynnöstä. Hän joutui kuitenkin äärimmäiseen vaikeaan tilanteeseen. Hänen silmänsä oli leikattu joulukuussa sekä viher- että harmaakaihista ja näön palautuminen kestäisi kauan.

Niinpä Wirkkala raapusti jonkinlaisen mallin festivaalien viulu-tunnukseksi, kuten Määttälä oli toivonut. ”Viulun takana on hevosenkenkä, onnen talismaani, jossa on nimi Kaustinen ja kengän sisäpuolella on puolinuotti sekä vuosiluvun jälkiosa 68. ”Jos tunnus hyväksytään, voi sen kuka tahansa näppäräsorminen piirtää puhtaaksi”, päätti Ilmari kirjeensä mainitsematta poikansa nimeä mitenkään.

Juhlien järjestelyt etenivät, eikä toimikunta tarttunut Ilmari Wirkkalan tunnusehdotukseen, sen sijaan se innostui kokkolalaisen graafikon Bo Aurénin piirtämään viulun tallaan, jonka tunnuksen tämä oli tehnyt erääseen kansainväliseen musiikkialan kilpailuun. Talla valittiin siis tunnukseksi, mutta kun festivaali tarvitsi tunnustensa symboliksi muistomitalin tai -plaketin, se kääntyi taiteilija Tapio Wirkkalan puoleen. Asialla oli Suomen kulttuurirahaston yliasiamies Erkki Salonen, joka hoiti kaustislaisten puolesta eräitä suhdetoiminnallisia tehtäviä.

Niinpä Tapio Wirkkala teki nopeasti Kultakeskusta varten ohjeen kupariplaketiksi, jossa hän käytti Aurénin talla-symbolia. Näitä tilattiin heti alkuun kuusi kappaletta. Määttälälle jäi tehtäväksi tinkiä Tapio Wirkkalalta tämän työ lahjoituksena… Kulttuurirahaston yliasiamies hoiti Määttälän mukaan asian loppuun.

Pekka Kivelä

#