perjantai 16.4.2021 | 22:49
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Aki-Petteri Pulkkinen kolumnissaan: Pieni yhteisö antaa loistavat lähtökohdat seuraavalle askeleelle

Ti 16.2.2021 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Uusi paikkakunta, uudet ihmiset, uusi yhteisö. Kun lintu lentää pesästä – kuvainnollisesti puhuen – ja tuttu ympäristö vaihtuu suureksi tuntemattomaksi, pelko on todennäköisin tunne – ja niin sen kuuluukin olla. Totta kai ihmiset reagoivat eri tavoilla suuriin muutoksiin, mutta suuri osa väestöstä kokee tällaiset tilanteet jännittäviksi ja pelottaviksi, mikä on täysin luonnollista.

Pieni ja tiivis yhteisö antaa erinomaiset lähtökohdat ja valmiudet muutokselle. Kuvittele itsesi tilanteessa, jossa muutat suurkaupungista toiseen. Aivan. Olet oma, ihana ja ainutlaatuinen yksilösi, mutta silti yksi tuhansista. Kuvittele toinen tilanne, jossa muutat pieneltä paikkakunnalta, kuten vaikkapa Vetelistä, Kaustiselta tai Halsualta, suureen kaupunkiin. Olet saanut todennäköisesti ystäviä, joihin ystävyysside ei koskaan katkea. Pienessä piirissä solmitut ystävyyssuhteet ovat erilaisia kuin massiivisen pitäjän vastaavat: ne ovat aitoja, ne kestävät.

Kun elämässä tulee eteen iso muutos, kriisi, mikä vain, ovat nämä ystävyyssuhteet korvaamaton apu. Tiiviistä kommuunista valtaisaan betoniviidakkoon tullessasi olet myös todennäköisesti alkushokin jälkeen entistä vapautuneempi ja haet helpommin kontakteja uudessa, isossa kaupungissa. Suurkaupungista toiseen muuttavat todennäköisesti vetäytyvät omaan pieneen kuoreensa. Tähän skenaarioon vaikuttavat tietysti yksilön luonteenpiirteet ja sosiaaliset taidot, tämä ei ole yleistys.

Se, että tiedät allasi olevan turvaverkon kantavan sinua tarvittaessa, on etuoikeutettu tunne ja siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni; vaali ja hoida kaverisuhteita sekä auta toveria parhaan kykysi mukaan. Nämä yhteen hiileen puhaltamisen piirteet antavat meille pienen mutta tiheän alueen ihmisille etulyöntiaseman jokaisella elämämme askelmalla.

Kun pienestä kunnasta muutetaan moninkertaisesti suurempaan kaupunkiin, ihminen kokee myös tietynlaisen kasvun tai valaistumisen: sinua ei tunneta, voit tutustua paikalliseen kulttuuriin rauhassa ja hiljalleen. “Nyt voin näyttää, että pystyn tähän. Kykenen asumaan oudossa paikassa vanhan turvallisen sijaan”, voisi moni ajatella. Kaupunkilaiskonkarin muuttaessa metropolista toiseen muutos ei ole yhtä antoisa.

Pienen väkiluvun seudulla kaikki lähtee koulusta ja harrastustoiminnasta. Allekirjoittanut suoritti ylioppilastutkinnon piskuisessa, noin 50 oppilaan Vetelin lukiossa, jossa kaikki tunsivat toisensa. En ole eläessäni kokenut olevani yhtä ytimessä missään joukossa kuin lukioaikana. Lämminhenkisyys välittyi niin oppilaiden “läpän heittona” kuin meemeinä tilojen seinillä.

Tiiviit harrastusporukat ovat irtiottoja arjesta. Kun pelaat kavereiden kanssa sählyä, frisbeegolfia tai vaikkapa soitat kitaraa, huolet haihtuvat ainakin hetkeksi pois.

Kun pienestä kunnasta muutetaan kaupunkiin edessä on kuitenkin harmaata massaa, jonka läpi täytyy runnoa. Tämän taaperruksen jälkeen pienessä yhteisössä opitut itsevarmuus ja nöyryys puhkeavat ja alkavat tuottaa hedelmää.

Ja mikä tärkeintä, suuresta tuntemattomasta on aina mahtava palata takaisin kotikotiin, juurille. Home is where the heart is.

Kirjoittaja on asunut muutaman vuoden suurissa kaupungeissa ja kokee kotiseudun tiiveyden sekä siellä solmitut ystävyyssuhteet enemmän kuin tärkeiksi. Onnea on pieni paikkakunta ja läheiset ystävät.

#